18.12.2015

Budjettimatkailijan Malediivit

Malediivit on tunnetusti häämatkalaisten ja muiden kyyhkyläisten luksusmatkakohde, mutta kyllä siellä parhaat kaveruksetkin erittäinkin mainiosti viihtyivät hieman pienemmälläkin budjetilla. Rakastuin paikkaan ihan täysin, en oo nimittäin koskaan ennen missään yhtä kauniissa paikassa käynyt ja yhtä mielettömiä maisemia nähnyt, kuin tuossa ihmeellisessä saarivaltiossa. Kuvat kuulemma kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta nämäkin kuvat vääristävät hieman, sillä hiekka oli vielä valkoisempaa ja meri turkoosimpaa, kuin mitä meikäläisen kamera pystyy tallentamaan.

Majoituimme siis paikallisten saarella Maafushilla, johon pääsee lentokenttäsaari Hulhumalelta pikaveneellä noin 35-45 minuutissa. Maafushille menimme hotellimme järjestämällä venekyydillä, joka kustansi 30 dollaria/hlö, ja takaisin paikallisen matkanjärjestäjän iComin pikaveneellä, joka maksoi 20 dollaria per pää. Myös yhdellä dollarilla olisimme päässeet määränpäähämme, nimittäin pari tuntia kestävä lauttakyyti olisi ollut myös yksi mahdollisuus. Syy kalliimpiin kyyteihin oli se, että meitä oli yksi venepelkoinen, ja viiden pisteen vinkki: se en ollut ihme kyllä minä. Eri hotellit ja matkanjärjestäjät järjestävät omia päiväretkiään resorteille, sand bankeille tai vaikka yökalastamaan. Hintoja kannattaa vähän vertailla, sillä esim. iComin järjestämä Adaaran-resorttipäivä maksoi 25 dollaria hotellin järjestämää reissua vähemmän. Onneksi Helena on kävelevä hintavertailija, mää pääsen niin helpolla näissä reissuhommissa.
 
Maafushi

Maafushin-hotellistamme mulla ei ole kuvia, mutta Kaani Beach Hotel oli oikein siisti ja viihtyisä, aamupala oli hyvä ja henkilökunta äärimmäisen ystävällistä. Rantapyyhkeet ja snorklausvälineet sai halutessaan veloituksetta päiväksi käyttöön. Pääsimme ilmaiseksi myös läheisen, samaan hotelliperheeseen kuuluvan Kaani Village & Spa -hotellin uima-allasalueelle, jossa kävimme muutaman tunnin loikoilemassa yhtenä iltapäivänä. Maafushin bikiniranta oli niin ihana, että siellä kyllä kelpasi brunailla vallan mainiosti. Rannalla oli pari suihkua ja vessa rantaihmisten käytössä, mikä oli oikein kiva. Rannan vieressä oli pari ravintolaa ja lyhkäisen kävelymatkan päässä kauppa, josta sai äkkiä haettua vettä ja jätskiä tarpeen iskiessä.

 
Adaaran-resort

Malediiveista tulee monesti ensimmäisenä mieleen kalliit resorttisaaret: veden ylle rakennetut villat, viiden tähden kohtelu ja oma rauha. Me käytiin yksi päivä loikoilemassa Adaaran-resortilla, ja täytyy kyllä sanoa, että meidän paljon halvempi majapaikkamme Maafushi vei kyllä voiton vertailussa. Vaikka puitteet olivat enemmän kuin kohdillaan resorttisaarella, on paljon jännittävämpää päästä seuraamaan paikallisten elämää ja meininkiä, kuin turistia varten tehtyä paikkaa, jonka kaikki ihmiset ovat sua varten sinne palkattu. Onhan Maafushikin toki jo hieman turistoitunut (ai että kuinka hieno sana), mutta malediiviläisten pikkulasten leikki ja nauru, hunnutettujen naisten juorukerhon kokoontuminen, rakastuneen nuorenparin salaa vaihdetut silmäykset ja hipaisut ovat paljon parempaa, kuin yes madame, of course madame ja thank you madame.

Resorttisaari näytti just sellaiselta, miltä sen kuvittelikin näyttävän, eli tosi kaunis se oli! Sadan dollarin hintaiseen päivävierailuun kuului venekuljetukset, neljän ruokalajin päivällinen sekä kello kymmenestä viiteen all inclusive-tarjoilut. Muutama kylmä olut siellä tuli kumottua - melkeinpä ainoat koko reissulla. Kymmenellä dollarilla sai vuokrattua snorklausvälineet käyttöönsä, minkä Helena hyödynsikin ja pulikoi koralleiden lomassa sitä yhtä kalaa etsimässä. Taisi se löytää pari muutakin, sen verran innoissaan nimittäin vedenalaisesta meiningistä selitti! Ystävällinen allaspoika/-mies antoi kaupan päälle vielä meikäläisellekin snorkkelit käyttöön, mutta koska en oo mikään maailman suurin veden ystävä, mulle riitti pari silmäystä pintaa syvemmälle.


Malediiveilla ei ole yllättävää kyllä yhtään kallista. Tai siis tietysti sitä rahaa saa palamaan jos vallan tahtoo, mutta vähemmälläkin saa oikein laadukkaan loman. Varasimme käteistä 300 dollaria per nenä, ja lisäksi nostin Malediivien lentokentältä 800 paikallista valuuttaa eli Malediivien rupioita, mikä vastaa 50 euroa, koska sillä siellä siis voi maksaa molemmilla valuutoilla. Sillä määrällä pärjäsimme todella hyvin koko viikon - maksoimme mm. sadan dollarin resorttireissumme, viimeisen 45 dollarin hotelliyön Hulhumalella, venekyydit, tipit, illalliset ja muut syötävät ja juotavat. Oikeastaan ihan kaiken muun paitsi lennot ja majoitukset Maafushilla. Shoppailut jätimme Dubaihin ja keskityimme Malediiveilla vain olennaiseen, eli olemiseen.

Malediiveilla kannattaa maksaa maan omalla valuutalla, koska se on dollaria edullisempaa. Kassalla saatettiin pyöristää summia vähän sinne päin, jos dollarin vaihtorahat annettiin rupioina, mutta sehän ei ole niin kamalan vakavaa. Ongelmana Malediivin rupiassa on se, että sitä ei saa vaihdettua toiseen valuuttaan, joten jos ei käytä kaikkia rahoja Malediiveilla, saattaa käteen jäädä nippu seteleitä, jotka eivät käy yhtään missään muualla. Mutta toisaalta, onpahan hyvä syy palata takaisin! Who am I kidding, mää ainakin aion palata takaisin joka tapauksessa!


Mitä meidän reissu Dubain kautta Malediiveille maksoi siis per pää? Yllättävän vähän!

- Norskin lennot Dubaihin maksoi 220e, ja Dubaista Oman Airilla Omanin kautta Malediiveille 230e, eli yhteensä lentoihin meni 450 euroa (matkatavarat kuuluivat joka lennolla hintaan - jopa Norwegianin lennoilla!)

- Hotellit Dubaissa, Maafushilla ja Hulhumalella yhteensä noin 500 euroa per pää. Hotellimaksun lisäksi paikan päällä piti maksaa lisäksi vero, joka oli pari euroa päivää kohti.

- Kuljetukset (taksi, vene, bussi, metro) koko reissulla arviolta 100-120 euroa. Halvemmallakin olisimme päässeet!

- Pakollisiin syöminkeihin ja juominkeihin meni noin 150 euroa. Paitsi että menipäs enemmän, koska takaisin päin tullessa tilasimme Dubaissa 70 eurolla ruokaa ja juomaa hotellihuoneeseen. Sillähän sai jopa kaksi hampurilaista ja neljä kaljaa. Oli hieman rupiat ja dirhamit sekaisin, joten me ei oltu ihan kartalla mikä valuutta se nyt taas olikaan kyseessä... Tyhmästä päästä kärsi tällä kertaa onneksi vain lompakko. Hampparit syötiin, kaksi ja puoli kaljaa jäi juomatta.. Hienosti tytöt veti!

Shoppailuja en laskenut tähän mukaan, vaikka ne kyllä kuuluivat aika olennaisena osana reissun Dubain-osuuteen (Sanotaan näin, että on hyvin kevyt olo. Ainakin kukkarossa.. Joka on muuten uusi...) Jäiköhän tästä jotain oleellista pois, koska jos puolitoista viikkoa melko kalliina paikkoina tunnetuissa Dubain ostosparatiisissa ja Malediivien paratiisiparatiisissa meikäläisen huonolla matikalla maksoi kaikkinensa yhteensä noin 1300 (semi)pakollista euroa, se on mun mielestä melkoisen vähän. Vastaavanlaisesta pakettimatkasta saisi varmasti pulittaa melkoisen paljon enemmän! Ehdottomasti kannatti lähteä, ja nyt on yksi rasti vähemmän bucket listillä.  Maailman suurin kiitos tästä maailman parhaimmalle Helenalle, joka on vaan niin perhanan taitava hommassaan! <3


Ai niin joo muuten, muutama käytännön juttu vielä! Suomalaiset eivät tarvitse viisumia kumpaankaan paikkaan. Ja ainakin meidän hotelleissa Dubaissa ja Malediiveilla oli sellaiset hybridipistokerasiat, joihin käyvät ainakin brittien ja eurooppalaisten pistokkeet. Lentokenttäsaari Hulhumalella oli automaatti, Maafushilla ei. Hotellin respasta olisi pystynyt nostamaan tarpeen tullen luottokortilta rahaa. Niin, ja ei kannata säikähtää, kun Malediiveille mennessä lentokoneessa suihkutetaan hyönteismyrkkyä kaikkien päälle: se on kuulemma ihan normaali käytäntö, jonka Malediivien terveysviranomaiset vaativat. "Let's keep the Maldives malaria-free! Don't worry, it's not toxic."

That's all, folks. Dubaista asiaa sitten myöhemmin. Kysykää ihmeessä, jos jäi kysyttävää!


Ensi kertaan!

x Laura



11.12.2015

Rentoilua Malediiveilla


Hei vaan hei! Päivät kuluu melkoisen lepposissa merkeissä täällä puolella maailmaa, nimittäin meidän päiväohjelma on joka päivä noudattanut aika tavalla samaa kaavaa: aamiainen, rannalle, syömään, illalla hotellihuoneessa leffa ja nukkumaan. Ei tarvi paljon päätä vaivata, kun elo on näinkin helppoa. Sitähän me tänne tultiinkin hakemaan, rentoutumista siis, ja sitä kyllä todellakin ollaan saatu. Ja vähän brunaa kaupan päälle! 


Malediiveille, ja varsinkin Maafushille kannattaa tulla jos ei halua tehdä mitään ylimääräistä. Täällä ei paljoa shoppailla taikka juhlita, sillä muutamaa krääsäkauppaa lukuunottamatta täällä ei ole muita ostospaikkoja. Paikallisten saarella ei myydä lainkaan alkoholia, joten hullua bailausta ei kannata odottaa. Ja se on aivan mahtavaa vaihtelua, sillä ei täällä mitään sellaista kaipaakaan! Vesi-ihmisille on kyllä tarjolla esim. vesijetteilyä, snorklausta ja yökalastusta, mutta koska meitä ei sellaiset hommat kamalasti houkuta, ollaan pysytty ihan vaan maan kamaralla, etenkin rannan tuntumassa.


Huomenna olisi tarkoitus lähteä katsomaan, miltä se Malediivien luksus näyttää, kun aamulla suuntaamme päiväksi kohti Adaaran-resorttia, jossa meitä odottaa melkoiset puitteet ja all inclusive-tarjoilut. Matkailijoiden on siis mahdollista tehdä päiväreissuja eri resorteille, jos ei itseään halua maksaa kipeäksi niissä majoittumisesta. Sunnuntaina hyvästelemmekin varmasti hyvin haikeana Maafushin ja lähdemme viimeiseksi yöksi lentokentän lähelle, ja maanantaiaamuna lennämme takaisin toivottavasti-ei-niin-viileään-kuin-viimeksi Dubaihin.


Niin ja semmoista piti sanomani, että aktivoin Snapchatin takaisin käyttöön pölyttymästä. Meikän löytää sieltä nimellä lauraellin, ja myökin Instasta oon @lauraellin, jos haluat seurata reaaliaikaisempaa meininkiä! Nettiyhteys on täällä todella hidas, joten videoiden latautumisen kanssa on välillä ongelmia, mutta kuvia yritän lykätä julki kumminkin!


Ensi kertaan!

x Laura

9.12.2015

Reissukuulumisia - Dubai ja Malediivit

Täällä me ollaan, Malediiveilla nimittäin! Tuntuu ihan uskomattomalta olla kaiken tämän kauniin keskellä, josta niin pitkään on haaveillut. 


Mutta siis pikakelauksella tähän hetkeen, Dubaissa olimme kaksi puolikasta yötä, nimittäin saavuimme paikkaan aamuyöstä ja lähdimme seuraavana aamuyönä. Yksi kokonainen, jopa vähä viileä Dubai-päivä tuli siis vietettyä kaupungissa shoppaillen ja hurjia rakennuksia ihmetellen, koska hotellin altaalle emme tarenneet mennä. Kallista siellä on, Suomen hinnoissa liikutaan, joten rahalle ei saa vastinetta samalla tavalla kuin esim. Jenkkilässä. Ehdimme pyöriä ainoastaan Mercato Mall ja Dubai Mall - ostareilla sekä Burj Khalifa juurella. Taksilla huristelimme ympäriinsä aika edullisesti, mikä on kätevää kun välimatkat ovat niin pitkiä ettei kävellen oikein pysty kuljeksimaan. 



Aamuyöllä herättiin reippaina 3.30 ja suunnistamme lentokentälle. Omanin kautta lensimme Malediiveille, jossa meitä vastassa oli tällaiset maksemat:




En tajua vieläkään,  että täällä ollaan, vaikka täällä sitä oikeasti ollaan! Seuraavien päivien ajan ainoa huoli taitaa olla se, että onhan  aurinkorasvaa riittävästi!



Ensi kertaan!

x Laura

2.12.2015

Lentopelko

Matkustaminen on maailman parasta, mutta yksi huono puoli siitäkin jutusta löytyy, nimittäin lentäminen. En tiedä mistä tai minkä takia lentopelko sai alkunsa. Ekan kerran lensin 12-vuotiaana perheen kanssa Helsingistä Gran Canarialle, ja muistan vain, kuinka yhtäkkiä kyyneleet alkoivat valua koneen käynnistyessä. Lentokone kiihdytti kiitoradalla, ja vatsaa väänsi. Renkaat irtosivat maasta, ja olin varma, että nyt se on menoa, hyvästi maailma! Mitään dramaattista ei lennon aikana tapahtunut, eikä normaalia turbulenssia pahempaa ole kertaakaan sen jälkeenkään ollut, mutta se sama 12-vuotiaan pelko nostaa päätään joka kerta, kun kiinnitän turvavyöt ja tajuan oikeasti, että kohta sitä liidellään tuolla yläilmoissa tällaisessa helekkarin peltipurkissa.

Pahinta lentokoneessa on kuvitella se tyhjyyden määrä lentokoneen ja maanpinnan välillä. On tosi rasittavaa pelätä, vaikka järki sanoo, että lentäminen on oikeasti melkoisen turvallinen matkustusmuoto. Tiedän, että vaikka Fiiulla voin joutua onnettomuuteen moninmoninkertaisella todennäköisyydellä. Plus oon myös varmasti aika rasittava matkaseuralainen, terveisin kaverin sylissä nyyhkivä paniikkipelle. Yksin lentäessäni pystyn nykyään pitämään pokan oikein reippaastikin, mutta heti jos vieressä istuu tuttu tyyppi, voin antaa pelolle kunnolla vallan. Eli silloin kun saan pelätä, pelkään, mutta kun ei ole ketään kenelle pelätä, pystyn pitämään tunteet kurissa. Sama pelko toki jyllää joka kerta, mutta reaktio riippuu seurasta. Hassu paikka tuo pääkoppa.


Luultavasti suurin syy pelkoon on se, että ei ymmärrä kunnolla, miten tuo lento-homma oikein toimii. Jos tuntee paremmin fysiikan lait ja tietää tarkemmin lentokoneen toiminnot, on kaiken maailman tärinöihin, ääniin ja paineen muutoksiin helpompi suhtautua. Mutta jos näin ei ole, koneen pieninkin tärähdys merkitsee pelon laukeamista. Onneksi mun enää ei tarvitse pelätä koko lentomatkaa, kuten joskus aikoinaan, vaan melkeinpä ainoastaan nousun ja laskun aikana. Kun päästään lentokorkeuteen, olo helpottuu ja koko kropan jännittämistila laukeaa, nimimerkillä päästä varpaisiin lihaskrampissa, ajatuksen voimalla konetta ilmassa pitelevä Laura. 

Mitä suurempi kone, sitä turvallisemmalta lentäminen tuntuu, varsinkin pienien potkurikoneiden kyydissä pelottaa todella. Myös pidemmät tauot lentojen välillä pistävät pelkäämään enemmän, sillä pelko helpottuu ja lentämiseen tottuu, jos sitä tekee tarpeeksi usein. Olen myös huomannut, että kotimatkalla pelkään enemmän kuin kohteeseen lentäessä. Ilmeisesti sitä mahtavankin loman jälkeen odottaa kotiinpääsyä sen verran paljon, että pelko siitä, että sinne ei pääse, saa hurjan tunnereaktion aikaan. Sekään ei auta asiaa, että en pysty nukkumaan lentokoneessa (tai missään muussakaan liikkuvassa välineessä), joten väsymyskin vetää osaltaan herkille.


Mutta mitä ihmettä sitä voi tehdä helpottaakseen ikäviä olotiloja lentämiseen liittyen? Tässä muutama juttu, jotka auttavat ainakin meikäläisen matkanteossa.

1. Älä hyvä ihminen lennä krapulassa. Joskus oon erehtynyt nimittäin niin tekemään, ja senhän tietää mitä säikkykrapula lentopelkoiselle lentokoneessa tekee. Ei niin sitten yhtään mitään hyvää.

2. Katso ne tylsät turvallisuusohjeet. Mieli kevenee hieman, kun varmistaa, miten hommat toimivat hyvin epätodennäköisessä hätätilanteessa. Varsinkin lähimmät hätäuloskäynnit ja pelastusliivien kiinnityssysteemit tarkistan aina.

3. Kuuntele hyvän mielen musiikkia. Ei tarvitse keskittyä lentokoneen pelottaviin ääniin, kun napeista kuuluu vaikkapa Beyoncé. 

4. Tarkkaile lentohenkilökuntaa. Vaikka heidät on koulutettu hymyilemään tiukoissakin paikoissa, tuo heidän tyyneytensä jonkinlaista turvantunnetta. Heille voi myös kertoa pelostasi, jolloin he ottavat sinut erityiseen huomioon ja esimerkiksi puhelevat sulle rauhoittavia asioita.

5. Yritä nukkua. Itselläni tämä ei toimi, mutta jos vain pystyt nukahtamaan yläilmoissa, menee matka tietysti nopeammin. Varo kuitenkin kuolaamasta vierustoverin olkapäälle, etenkin jos et häntä tunne..

6. Tee viihdykesuunnitelma lennolle. Etsi lentokoneen viihdejärjestelmästä valmiiksi elokuvat tai telkkariohjelmat, jotka haluat nähdä matkan aikana. Tuo mukanasi omat kuulokkeet, sillä lentoyhtiön tarjoamat ovat yleensä ihan persiistä. Ota mukaasi kirja, tabletti, puhelin, käsitöitä, ristisanatehtäviä... Mitä vaan, jolla saat ajatukset johonkin paljon toivottavampaan paikkaan kuin siihen pelkoon.

7. Pidä turvavyö kiinni. Pieni teko, joka jollakin kummallisella tavalla tuo vähän turvallisuuden tunnetta. 

8. Luota toisten tuuriin. En luota yhtään omaan onnekkuuteeni lentämisen kohdalla, vaan ajattelen mun tuurini olevan niin huono, että ihan varmana tipun taivaalta, mutta jos ajattelen työkseen hullun usein lentävää lentohenkilökuntaa taikka vierustoveria, en usko hetkeäkään, että heille voisi niin käydä!

9. Opettele tunnistamaan koneen ääniä ja liikkeitä. Ei tarvitse koko ajan hätkähdellä, kun tajuaa minkä takia niitä kuuluu ja tuntuu. Onnekseni kerran vuosia sitten yksin lentäessäni vieressäni istui puhelias englantilainen vanhempi herrasmies. Myönsin miehelle siinä lähtöä odotellessamme vähän nolona, että pelkään lentämistä ja varoitin, ettei kannata häiriintyä jos kohta itkeä tihrustan. Mies kertoi olleensa lentokoneiden moottoreita valmistavassa yhtiössä töissä, joten lentokoneet olivat hänellä hyvin hallussa. Hän piti ystävällisesti koko matkan ajan huolen siitä, että olen ajan tasalla koneen systeemeistä. Herra pystyi kertomaan minulle äänien ja tärinöiden lähteet ja lentokoneen liikkeiden syyt jo ennen kuin ne tapahtuivat. Sen jälkeen en muuten ole pelännyt enää niin paljon!

10. Kohtaa se pelonpirulainen. Mitä tahansa teetkin, älä vain jää kotiin lentopelon takia! Varaa se matka, mene siihen koneeseen ja märise vaikka koko matka, mutta pelko ei saa hallita elämää eikä estää sua kokemasta kaikkea mahdollista! Jos mun on tarkoitettu tippuvan taivaalta, sitten tipun, mutta siihen asti aion käydä niin monessa maassa kuin mahdollista.

Saako ajatus lentämisestä teillä sykkeen nousemaan? Mitä vippaskonsteja teillä on pelon taltuttamiseen? 

Sunnuntaina päästäänkin taas jännittämään sinne peltipurkkiin, mutta onhan se vain sen arvoista. Wish me luck!

Ensi kertaan!

x Laura



Kuvat: Weheartit

30.11.2015

Elämäni parhaat Aasta Ööhön

Tässäpäs vähän aakkosia meikän elämästä!

Aurinko on parhautta. Se tarkoittaa vaikkapa Suomen ihanaa kesää, lämpöä, festareita ja huoletonta elämää. Se merkitsee myös matkoja kauemmas. Aurinkolaseja, aurinkovoiteita, rusketusta, bikinejä, flipareita ja muutenkin helppoa pukeutumista. Aurinko on Lauran parasta aikaa, se voittaa talven rasittavan kylmyyden sata-nolla ja nostaa energiatasot huippuun. Mää tykkään!

Balanssi. Okei, on vähän petkuhuiputusta käyttää vieraskielisiä sanoja tässä, mutta kun rakkaassa kotikielessä ei kamalan montaa tuolla kirjaimella alkavaa sanaa ole, on pakko huijata. Balanssi liittyy tasapainoon mielessä, elämässä, pankkitilillä sekä myös kehossa. Käsilläseisontaa yritän harjoitella kovasti!

Challenge accepted! Tämä tarkoittaa typerien haasteiden tekemistä. Ja typerällä tarkoitan siis älyttömän huippuja, piinaavan noloja, itsensä naurunalaiseksi tekeviä, hulvattoman hauskoja tehtäviä, joita sinut laitetaan tekemään. Ystäväni Hannan kanssa käytäntö on vakiintunut aina yhdessä ollessamme, kun yritämme keksiä toinen toistaan kamalampia haasteita siinä toivossa, että toinen ei sitä kehtaisi tehdä loppuun.. Harvoin tulee sellaisia haasteita, jotka jätämme väliin.

Doris-keksit. Joo terve kuinka hyvää! En voi ostaa niitä kotiin, koska ahmaisisin siltä seisomalta itse koko paketin, mutta voi sitä onnea jos niitä on tarjolla jossain!


Energia. Uskon energiaan ja sen vaikuttavaan voimaan elämässä, ihmissuhteissa ja itsessä. Itse pystyy säätämään, minkälaista energiaa sitä oikein huokuu ympärilleen, ja myös minkälaista energiaa suostuu sietämään omassa elämässään. Toisesta ihmisestä huokuva hyvänlaatuinen energia tuntuu mahtavalta, vääränlainen syö omatkin energiat pois. Jännittävä ja loputtoman mielenkiintoinen juttu!

Fiiu tietenkin. Rakas raukka rokkiautoni siis.

Google. Tuo maaginen tiedon Graalin malja, jolta kysyn monesti erinäisiä asioita!

Henkevät keskustelut. Niin parasta, on kyse sitten vanhasta ystävästä tai ihkauudesta tuttavasta, mutta kun päästään kiinni siihen diippiin shittiin, siitä sielujen sympatiasta on aika hankala panna paremmaksi. Parhaiden ystävien kanssa käydyt henkevät keskustelut osaavat yllättää kerta toisensa jälkeen, sillä vaikka luulet kuulleesi heiltä joka ikisen ajatuksen ja mielipiteen asioihin, heiltä tuntuu aina löytyvän uusi näkökulma tai pointti aiheeseen kuin aiheeseen.

Irtiotot arjesta. Ne kannattavat aina välillä! On kyseessä sitten mökkireissu, maakuntamatkailu, kaupunkiloma, rantaelämä tai mikä tahansa muu rutiineista irtautuminen, se antaa energiaa ja motivaatiota arkeen.


Joulu. Rauhoittumisen ja läheisten ihmisten aikaa. Saa syödä suklaata hyvällä omallatunnolla!

Koti. Ehdottomasti tärkein paikka mulle. Nyt asun ensimmäistä kertaa kotikotoa muuttamisen jälkeen asunnossa, jota voin oikeasti kutsua kodiksi, eikä vain kämpäksi. Paikka, jossa voin sekoilla, riehua, tanssia ja tehdä kaikenmaailman muitakin omia juttujani ihan rauhassa!

Lakritsi. Rakkauskarkkini.

Musiikki. Joka päivä, joka paikassa. Asia, jota ilman ei voi, eikä oikein kannatakaan elää. 

Naperot. Sisarusteni lapset ovat parhautta. Vaikka olen välillä (usein) huono täti enkä aina jaksa heidän kanssaan leikkiä, he silti jaksavat aina leikkiä mun kanssa!

Onnellisuus. Tärkeintä elämässä. Teen juttuja, jotka lisäävät onnea, ja pyrin poistamaan elämästäni asioita, jotka vievät sitä pois. 

Porkkanapiirakka. Kun joskus aikoinaan olin hyvin suuresti ruokakammoinen ja kartoin kasviksia kuin ruttoa, en koskaan syönyt porkkanapiirakkaa. Sehän on tehty ällöittävästä porkkanasta! Ääliö minä. Kun sitten opin syömään aikuisten oikeasti, rakastuin tuohon kauniiseen, mehevään ja täydellisen makuiseen leivokseen. Voisin syödä vaikka koko pellillisen yhdeltä istumalta, eikä todellakaan tekisi edes tiukkaa!

Quesadilla. Meksikolainen on lemppariruokaani italialaisen ohella. Quesadilla ja ainakin nääääin paljon juustoa siellä välissä, kiitos!

Roadtrip. Viimekesäinen reissu oli paras idea hetkeen, sillä pääsin viettämään laatuaikaa 24/7 kahden viikon ajan Hannani kanssa ajaen Suomea ristiinrastiin. Mielettömiä kokemuksia ja maisemia ja tekemistä ja ihmisiä. 

Suomi. Edelliseen kohtaan liittyen, roadtripillä vasta oikeasti tajusin, että tämä meidän maamme on melkoisen kaunis paikka, voi morjens! Aikasemmin sitä halusi aina vain ulkomaille, mahdollisimman kauas pois. Nyt kun on päässyt vähän tähän oman maan mansikan makuun, maistuu se pirun hyvälle! Monet meikän tuntevat ihmettelevät kovasti, kun nykyään puhun vaikkapa ruska-ajan näkemisestä Lapissa tai patikoinnissa luonnonpuistossa. Ihanaa! Lisäksi olen erittäin ylpeä suomalaisuudestani. Ja onhan se ihan sairaan siistiä, kun meillä on ihan oma salakieli, jota ei kovin moni muu tyyppi tässä maailmassa osaa!


T(ankot)anssi. Parempaa juttua ei kyllä ole, passaa meikäläiselle kuin porkkanapiirakka kahvin kanssa. Eli täydellisesti!

Ulkomaat. Reissaaminen on vaan niin siistiä! Erilaisten maiden ja kulttuurien näkeminen, kauniit maisemat, lämpö ja huolettomuus. Ennakkoon mahdollisimman vähän suunniteltu reissu, hyvä seura ja avoin mieli. Avartaa tajuntaa enemmän kuin moni muu asia tässä maailmassa!

Vaasa, vanha opiskelukaupunkini. Opin arvostamaan tuota ihanaa kaupunkia vasta viimeisenä opiskeluvuotena, jolloin vasta tajusin kuinka kaunis se paikka onkaan. Merenrantakaupunki, Suomen kaunein yliopisto, tyyppejä ympäri maata ja maailmaa, monikielisyys, vanhoja, kauniita rakennuksia, kompakti keskusta. Just huippu.

X eli H, koska kyrillisissä aakkosissahan x vastaa meidän omaa h-kirjaintamme. Kjäh kjäh, melkoisen kieroa, mutta kaikki keinot käyttöön! Joten vastaan vaikkapa H niin kuin huumori! Tykkään nauraa, naurattaa ja olla naurettava. Juttujen vieminen aivan liian pitkälle on ehdoton bravuurini. Meikän nauru on melkoisen kamala ja räkäinen tunnistettava ja äänekäs, ja kun nauran oikein sydämeni pohjasta kyyneleet silmissä, se muuttuu vielä noin viisitoista oktaavia korkeammaksi, hieman korisevaksi, hyvin oudoksi ääntelyksi. Monesti tyypit eivät edes naura mun jutuille, vaan naurulle. Mutta on ilo ilostuttaa toisten päivää, tavalla taikka toisella!


Ystävät tietenkin. Sydämeni on tulvillaan kauniita sanoja heistä ja heille. Jostakin syystä mua on siunattu ihan mielettömillä ystävillä, jotka ovat ihan älyttömän fiksuja, hullun hauskoja, loputtoman ymmärtäväisiä, äärimmäisen taitavia ja niin perhanan kauniita. Muun muassa. Suurin osa heistä asuu eri puolilla Suomea ja maailmaa, mikä on tietysti ihan persiistä, koska tapaamme niin harvoin. Mutta ajatuksissa he ovat jatkuvalla syötöllä!

Zzz. Oon oikea nukkujainen, sillä kämpässäni valot sammuu yleensä viimeistään kympiltä. Mulle ei vähäunisuus sovi ollenkaan, vaan muutun melkoiseksi kiukkupepuksi jos en saa tarpeeksi unta. 

Åke eli tyttöjen jutut. Okei? Opiskellessani Vaasassa yksi parhaista jutuista oli kahvitella luentojen välissä ystävien kanssa ja höpöttää tyttöjen juttuja. Eli toisin sanoen puhua miehistä. Emmehän voineet ihastuksistamme heidän oikeilla nimillä yliopiston kahvilassa jutella, sillä ties kuka sen olisi voinut kuulla, joten keksimme heille koodinimet, kuten esimerkiksi Åke, Hipsku ja Ossi. Tyyppi olisi voinut istua vaikka viereisessä pöydässä juttujamme kuunnellen tajuamatta meidän puhuvan juurikin hänestä. Kuinka kätevää! Tyttöjen jutut ovat ihan huippuja, koska hömppäasioista puhuminen tekee hyvää itse kullekin.

Äiti on ihan huippu. Terkkuja! <3

Öllöily. Se tarkoittaa siis laiskottelua rentoutumista. Makoilua sängyssä kirjan, leffan tai musiikin kanssa. Lämpöisen peiton alla kahvikuppi kädessä viikonloppuaamuna. Kaverin kainalossa sohvalla villasukat jalassa ja viltti päällä, kaukosäädin kädessä. Youtuben meikkigurujen taidokkaiden meikkivideoiden katsominen, meikin kopiointiyritys ja tulokselle nauraminen. Saunan lauteella makoilu kylmä olut kädessä, hoitoaine päässä, silmät kiinni. Aivotoiminta ja fyysinen rasitus minimiin, akkujen lataus maksimiin. Elämänlaadun välitön parantuminen!


Oikein ihanaa viikkoa! <3


Ensi kertaan!

x Laura

27.11.2015

Ai että miten menee vai?

No hyvin menee! Pikkuisen on jäänyt tämä bloggailu hunningolle viime aikoina, mutta mulla on ihan tosi hienot tekosyyt sille. Niin kuin esimerkiksi työnteko ja laiskuus.

Kävin Saksassa pyörähtämässä puolisentoista viikkoa melkoisen tiiviillä työmatkalla ja sen jälkeen olinkin aika tehoton monta päivää. Yritin kyllä kovasti aloittaa postausta, mutta ajatus ei lähtenytkään lentoon, joten päätin jättää kirjoittelun sellaiseen hetkeen, kun aikaa ja energiaa taas riittää. Pakkopulla ei ole nimittäin ollenkaan hyvää!

Junalla mentiin myös Essenin ohi, jossa vietin elämäni parhaan puolivuotisen vaihdossa. 
Mikä nostalgiaryöppy tulikaan tutulla päärautatieasemalla! <3
P.s. Deutsche Bahniin verrattuna VR toimii vallan hienosti..


Olipas kyllä ihan huippua päästä puhumaan pitkästä aikaa saksaa, jota siis oon opiskellut aikoinaan yliopistossa. Harmillisesti sitä ei enää pääse käyttämään juurikaan, mutta kummasti se kieli jossain selkärangassa on kummiskin kiinni! 

Vapaat viikonloput on tullut vietettyä rakkaiden tyyppien kanssa ihan hissukseen, sillä ei ole tehnyt yhtään mieli lähteä mihinkään hurjaan. Tuleva viikonloppu tulee luultavasti menemään samoilla meiningeillä, hurjinta taitaa olla kakunsyönti pienimmän veljenpojan 1-vuotissynttärijuhlissa. Mutta eipä montaa yhtä ihanaa asiaa ole olemassa, kuin hitaat aamut, suunnitelmien puute ja parhaat ihmiset! Tangosta ja ylipäänsä liikkumisesta on tullut pidettyä myöskin taukoa, koska ei ole a) ehtinyt tai b) jaksanut. On jännä huomata, kuinka se oma juttu on löytynyt, sillä tauon aikana oli kuitenkin hirmuinen ikävä tankoa - ei mulla kyllä salitreeniä tai lenkkipolkua koskaan ole ollut yhtään ikävä! 


Itsenäisyyspäivänä aletaankin sitten olla jännän äärellä, kun reissu Malediiveille ja Dubaihin alkaa Helenan kanssa. On ollut hauska seurata bloggaajien viime aikojen Dubai-buumia, sillä tuntuu, että yksi jos toinenkin bloggaaja on vastikään käynyt tai suunnittelee lähtevänsä noille suunnille! Kaupunki ei ollut meille se ykkösvalinta, vaan bonuspysähdyspaikka Malediivieille mennessä ja sieltä tullessa. Saapas nähdä saako tuo turisteille rakennettu kaupunki meikän puolelleen, sillä ennakkoasenteet ovat hiukkasen siellä plääh-puolella. Mielikuvat paikkaan liittyen kun ovat tyyliä luksus ja pintaliito, ja itse tykkään vähän erilaisesta meinigistä. Don't get me wrong, tottakai mielenkiinnolla ja avoimin mielin odotan, minkälaista siellä sitten oikeasti on!

Pikkuhiljaa pitäisi kai alkaa miettiä pakkaamistakin. Tarkoitushan on lähteä matkaan pelkillä kässäreillä, joten täytyy keksiä mahdollisimman monikäyttöiset kamppeet mukaan. Passi, hammasharja, bikinit ja lompakko riittävät luultavasti kummiskin aika pitkälle! Dubaissa me kyllä meinataan pistää kunnolla ranttaliksi, sillä ostoslista ja shoppailusuunnitelma ovat melkein valmiit. Paluumatkalla joudutaan varmastikin laittamaan laukku ruumaan, sen verran nimittäin ollaan keksitty juttuja, jotka on ihan pakko saada...


Tämmöistä tänne! Mutta mitäpäs ihmettä teille kuuluu?


Ensi kertaan!

x Laura


21.10.2015

Kaiken maailman meikkikikkoja x 10


Tuntuuko meikkaaminen yksitoikkoiselta? Tylsistyttääkö välillä oman meikkipussin sisältö? Äläpä huoli, nimittäin aina ei välttämättä tarvitse juosta ensimmäisenä kauppaan ostamaan uutta, vaan voi koluta myös olemassa olevia meikkejä läpi, ja käyttää niitä vähän uudella tavalla! Tässäpä vähän vinkkejä, kuinka voit nähdä vanhat meikkisi uudessa valossa. Toivottavasti ne tuovat iloa ja hyötyä myös sulle!


1. Valkoinen pohja luomilla tuo värit esiin 

Oot varmasti joskus värittänyt eri värisille papereille, ja huomannut, että esimerkiksi sininen värikynä näyttää valkoisella paperilla ihan erilaiselta kuin keltaisella. Sama ilmiö tapahtuu meikatessa: luomivärin voit saada esiin halutessasi ihan eri tavalla, jos pohjustat luomen valkoisella luomivärillä taikka kajal-kynällä! Värit toistuvat voimakkaampana ja oikeampana, joten ensi kerralla, kun haluat kunnon väriräjähdyksen luomille, ei muuta kuin valkoista alle ja menoksi!

2. Huulipunan sävy uusiksi huultenrajauskynällä

Tuota edellisen kohdan periaatetta voit käyttää myös huulissa. Jos sama vanha huulipuna alkaa tylsistyttää, voit taittaa sen väriä valitsemalla eri sävyisen huultenrajauskynän, jolla täytät myös huulten keskustan. Ajatuksena on, että kylmän sävyinen huultenrajauskynä taittaa päälle tulevan huulipunan sävyn kylmemmäksi, lämpimän sävyinen yllätys yllätys lämpimämmäksi. Tällä tavalla säästää myös selvää rahaa. Muutaman eri sävyisen (ja edullisen!) huultenrajauskynän avulla yhteen ja samaan huulipunaan saa ihan uudenlaista ilmettä. Ja jos huulipunia on useampi erilainen, moninkertaistuu sävyjen määrä melko lailla!

Huulikiillon päällä H&M:n luomiväri Sahara Dawn

3. Huulimeikki muillakin kuin huulimeikeillä

Vanhaan huulikiiltoon saat uuden sävyn ihan vain levittämällä huulilla kiillon päälle sopivan väristä luomiväriä - tai vaikka poskipunaa! Levittämällä helmiäistä luomiväriä huulten keskelle teet niistä muhkeamman näköiset. Jos kaipaat dramaattisia huulia, voit käyttää mustaa kajaalia myös huultenrajauskynänä. Kun levität vaikkapa punaisen huulipunan mustien rajausten keskelle ja häivytät huolellisesti, saat aikaan mielettömän liukuvärin. (Toimii myös muilla väreillä ja tietty ihan tavallisella huultenrajauskynällä ja huulipunalla)

4. Poskipunaa myös huuliin ja silmiin

Jos olet kuten minä, ja tykkäät välillä meikata sävy sävyyn silmät, huulet ja posket, tämä onnistuu erittäin hyvin käyttämällä poskipunaa kaikissa niissä! Mun mielestä meikistä tulee kivan freesi, kun sama sävy toistuu vähän joka puolella nassua. Ehkä en lähtisi niitä kuumimpia pinkkejä sävyjä joka paikkaan sutimaan, mutta ainakin hillitymmät poskipunan sävyt lämmin persikka ja viileämpi roosa passaavat oikein hienosti tällaiseen meikkiin. 

5. Voidemainen poskipuna silmien pohjustukseen

Voidemainen poskipuna toimii erittäin hyvin luomilla joko yksinään ihanan kuultavana luomivärinä, tai sitten luomivärin pohjustustuotteena. Se tasoittaa luomen, antaa kivan pohjasävyn ja pitää luomivärit paikallaan vaikka koko päivän ja illan!

Rajaukset pysyivät koko päivän paikallaan luomivärin avulla

6. Lukitse rajaukset paikalleen luomivärillä

Tunnetko kuvion: saat vihdoin ja viimein puolen tunnin ähellyksen ja muutaman itkupotkuraivarin jälkeen tehtyä ne täydelliset kissarajaukset nestemäisellä eyelinerillä silmiisi, ja olet valmis lähtemään ulos. Juuri ennen lähtöä katsahdat vielä peiliin ja huomaat kauhuksesi, että ne rajaukset ovat ihan sutussa ja lähteneet liukumaan ihan vääriin paikkoihin. EIKÄ! Tämän kamaluuden voi kuitenkin estää melko helpolla kikalla, nimittäin levittämällä mustaa luomiväriä rajauksen päälle. Se toimii samalla tavalla kuin puuteri meikkivoiteen päällä!

7. Väriä rajaukseen luomivärillä

En ole mikään suuri värikkäiden eyelinereiden ystävä, mutta joskus haluan hieman piristää perusmustaa rajausta silmissä. Tässä tapauksessa teen normaalisti mustat rajaukset silmiin, mutta painelen rajausten päälle jotain värikkäämpää, ehkäpä hieman helmiäistä luomiväriä. Musta rajaus saa kivasti hillittyä vivahdetta tällä keinolla olematta kuitenkaan omaan makuuni liian voimakas.

8. Suurenna silmää jatkamalla rajausta sisäkulmaan

Mulla on melkoiset tihrusilmät, joten jos haluan niitä suuremman näköiseksi, jatkan ohutta rajausta silmien sisänurkkaan ja siitä ihan pikkuisen yli. Simmut näyttävät suuremmilta ja tuo ilmeeseen vähän sellaista mystistä egyptiläistä vivahdusta. Ainakin omassa päässäni...


Kevyt contouring 'väärän' sävyisillä meikkivoiteilla ja aurinkopuuterilla

9. Kevyt contouring väärän värisellä meikkivoiteella

Naiselta löytyy yleensä meikkiarsenaalista useamman sävyisiä meikkivoiteita kesän ja talven varalle. Jotta ne raukat pikku purnukat eivät väärään vuodenaikaan ihan hyljätyiksi tunne itseään, voi niitä 'väärän' värisiä sävyjä käyttää meikkipohjassa: kesällä se liian vaalea talven meikkivoide heleyttää kasvoja esimerkiksi otsassa kulmakarvojen päällä ja välissä, poskilla, nenänvarrella, amorinkaarella ja leuassa, kun taas talvisin varjostukset voi tehdä kesän tummemmalla meikkivoiteella hiusrajaan sekä poskipäiden ja leuan alle. Mitään hirmuista kasvojen muokkausta et saa niillä varmasti aikaiseksi, koska sävyero ei luultavastikaan astetta-paria suurempi ole, mutta sellainen hentoinen ja luonnollinen varjostus onnistuu kyllä hienosti.

10. Vaalea luomiväri korostuspuuterin sijaan (ja vice versa)

Kasvoja voi heleyttää myös ilman korostuspuuteria. Ihan varmasti luomiväreistäsi löytyy joku vaalea, mahdollisesti helmiäinen luomiväri, jota voi käyttää korostuspuuterin sijaan esim. poskipäillä ja kulmaluulla. Toimii takuuvarmasti, eikä euroja tarvitse kuluttaa turhaan. Toki homma toimii toisinkin päin, ja voit käyttää korostuspuuteria myös luomivärinä!


Mitäs olette mieltä? Löytyykö teiltä samantyyppisiä niksejä ja vinkkejä meikkaukseen liittyen? 


Ensi kertaan!

x Laura


19.10.2015

Lokakuun taivaat

Mun oli pakko tulla julkaisemaan muutama räpsäisy mielettömistä syystaivaista, joita on saanut pitkin lokakuuta ihastella ja puhelimen kameralla napattua. Koskaan ei lokakuu ole näyttänyt mun silmiin yhtä kauniilta kuin nyt!




Viikonloppu oli mahtavan rentouttava, nimittäin en tehnyt yhtikäs mitään rasittavaa! Rankin suoritus taisi olla lauantai-iltana siskon ja Sussun kanssa ulkosaunassa löylyttely. Aamut venyivät pitkiksi kahvin kanssa sängyssä pötkötellessä, illalla yritin kovasti valvoa myöhään Netflixin kanssa. Nämä viikonloput tulevat todellakin tarpeeseen aina välillä! 

Miten meni teidän viikonloppu?


Ensi kertaan!

x Laura


16.10.2015

Mun elämä, minä päätän!

Ajattelin nyt kirjoitella vähän mietiskelevämpää postausta, kun viime aikoina blogin tekstien aiheet ovat olleet aika paljon siellä pinnallisemmalla puolella. Tuo pääosaston hyvinvointi on kuitenkin tosi tärkeä asia omassa elämässäni, johon liittyviä asioita mietin itsekseni ja ystävien kanssa hyvin paljonkin. Kävin läpi melko suuria muutoksia elämässä muutamana viime vuotena, kuten opiskeluelämän vaihtuminen täysipäiväiseen työntekoon sekä muutoksia ihmissuhteissa ja asuinpaikassa. Matkan varrella ollaan käyty vuorotellen niin siellä aallon pohjimmista pohjalla kuin huikeimmalla harjallakin. Jos jotain tästä myllerryksestä on opittu, niin se on, että kaikesta todellakin selviää. Käteen on jäänyt älyttömän paljon enemmän ymmärrystä elämästä, ihmisistä ja itsestä, kuin koskaan aiemmin.

Joitakin vuosia sitten alkoi päässäni itää sellainen pieni kevyt ajatus, että mun elämä, minä päätän. Silloin en ymmärtänyt tuon uuden mietteen olevan oikeastaan yksi tärkeimmistä oivalluksista, joka pääni läpi on käynyt tässä elämässä. Makustelin sitä hieman mielessäni, mutta sivuutin sen olankohautuksella, koska elämässäni kaikki oli ihan hyvin. Siellä se tunne kuitenkin jossain taustalla koko ajan leijaili. Näin jälkiviisaana on helppo tunnistaa, että olin tuohon aikaan melko tyytymätön elämääni. Tuosta ihan hyvästä oli kuitenkin melkoisen hankala päästä pois, sillä ihminen on aika mukautuvainen ja mukavuudenhaluinen eläjä. Suuret elämänmuutokset kun tuppaavat olemaan rankkoja ja todella kipeitäkin, joten sen pelossa sitä mielummin saattaa jäädä siihen ihan mukavaan. Muutos tuli kuin tulikin ryminällä, ja vaikka se hankalalta aluksi tuntuikin, on se ollut käännekohta, josta on poikinut ainoastaan hyvää.


Tuohon asti olin käyttänyt hyvin suuren osan energiastani aivan muihin asioihin kuin itseeni. Jossakin vaiheessa sitä yksinkertaisesti tajusi, että hetkinen hei, mullahan on vain rajoitettu määrä tätä energiaa käytettävänäni, ja jos jatkuvasti kohdistan sen väärään kohteeseen, siitä ei hyvä heilu. Ja toisaalta, ei siitä kyllä sille kohteellekaan mitään hyötyä ole, sillä jossain matkan varrella se väärin kohdistettu energia kuitenkin muuttuu negatiiviseksi. Otetaan vaikka esimerkiksi perinteisesti salilla käynti: jos aina ja ikuisesti vaan ärsyttää mennä sinne haisevalle salille niitä hikisiä painoja veivaamaan ja jonottamaan laitteisiin, niin etkös voisi lopettaa, tai ainakin pitää pientä taukoa? Jos se saisikin pääkopan sen verran järjestykseen, että tiedät haluatko oikeasti jatkaa vaiko sittenkin löytää aivan uuden huipun jutun, johon sen energian kohdistaa.

Sama juttu ihmissuhteissa. Oli kyseessä sitten ystävä, elämänkumppani tai kuka muu tahansa läheinen, jos toisen naama ja jutut eivät tunnu alkavan muuttua mukavammaksi, tauko voi olla paikallaan. Mutta ihmissuhteissa tulee monesti sellainen ikävä ilmiö vastaan, jota myös ikäväksi kutsutaan. On hyvin todennäköistä, että jossain vaiheessa taukoa se ikävä iskee, ja lujaa. Siinä vaiheessa on tärkeää tunnistaa, onko oikeasti ikävä sitä ihmistä, johtuuko olotila vain yksinolon ja yksinäisyyden ajatuksesta, vaiko ikävöikö vain sitä mielikuvaa meistä. Näiden erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa, mutta erittäin tärkeää jatkon kannalta. Ei kipuu, ei hyötyy, kuten tuo herra Musta Barbaarikin on joskus runoillut, ja tuo lausahdus sopii myös aika moneen muuhunkin juttuun kuin sinne salille.


Vaikka se karsimisprosessi koville saattaa ottaakin, suosittelen omien henkisten resurssien uudelleenarviointia miettimällä ihan aikuisten oikeasti, minkälaista elämää haluaa elää, ja minkälaisten ihmisten ja juttujen kanssa. Sitä voi aloittaa aivan pienistä asioista, kuten vaikka ihan vain turhan tavaran karsimisesta kotona. Sitähän voi ajatella suorana metaforana henkiseen puoleen, sillä mitä vähemmän turhaa tavaraa tuolla pääkopassa on, sitä yksinkertaisempaa (=helpompaa) elämä on (ainakin meikällä). Aika yksinkertaista, eikö! Siitä voi sitten hienosti siirtyä suurempiin asioihin, kuten vaikka työpaikkaan, asuinpaikkaan, parisuhteeseen tai mihin vain!

Mutta siinä vaiheessa, kun karsintakierrosta alkaa tehdä, on hirvittävän tärkeää opetella kuuntelemaan ja tunnistamaan omia olotilojaan. Se tasaisin väliajoin ilmaantuva hento taonta takaraivossa, kevyt tuntuma mahanpohjassa tai vahingossa ilmoille päässyt häivähdys epämääräistä ajatusta voi olla tärkeämpi merkki kuin uskotkaan. Siksi se kannattaakin uskaltaa ottaa kunnolla käsittelyyn ja tutkailun alle, jotta pääsee perille siitä, onko se vain jotain normaalia elämään kuuluvaa ihmettelyä vai onko kyseessä jotain vakavammin otettavaa ja mahdollisesti elämää muuttavaa. Ja muistaa myös se, että loppujen lopuksi vaikka jonkin asian haluaa olevan hyvin ei tarkoita sitä, että se on hyvin. On ihan totta, että asiat eivät muutu, jos niitä ei muuta.


Se tahtoo kuitenkin olla niin, että vaikka se näin kirjoitettuun muotoon aseteltuna tuntuu hyvin yksinkertaiselta ja helpolta, todellisuudessa se on kaikkea muuta kuin sitä. Kaikenmaailman sekavat ajatukset ja tunteet tunkeutuvat häiritsemään tuota loppuviimein melkoisen yksinkertaista asiaa, tehden siitä pahalta maistuvaa sekametelisoppaa. Järki ja tunteet. Parhaassa tapauksessa ne kulkevat rinnakkain, ottavat tukea toinen toisestaan. Vaikeammaksi menee, jos toinen kulkee toista edellä, kiilaten ja jyräten toisen täysin. Gut feeling, tuo mystinen tuntemus ajatusten perimmäisessä nurkassa voi olla se tärkeä tarttumapinta. Siltä kannattaa ainakin kysäistä, mitä asiaa sillä oikein on.

Onko ahaa-elämys tullut teidän elämässänne vastaan?


Ihanaa viikonloppua!


Ensi kertaan!

x Laura

9.10.2015

Ihonhoidon alkeet (ts. melkoisen alkeellinen ihonhoito)

Kerroin tuossa aikaisemmin laiskuudestani liittyen hiusten huoltoon, ja yllätyksenä ei välttämättä kenellekään tule, että sama meno jatkuu myös ihon kanssa. Aiemmin en ole jaksanut mun ei ole tarvinnut kiinnittää sen kummemmin huomiota ihoon, mutta nyt pieniä juonteita on alkanut ilmaantua silmien alle, ja ihon kimmoisuus ei ole enää sitä, mitä se on joskus ollut, nimimerkillä tyynyn jäljet poskessa aamuisin. Jos en halua alkaa hurjaksi ryppykuningattareksi jo nyt alle kolmikymppisenä, pitäisi alkaa pikkuisen miettiä, miten sitä voisi ehkäistä. Vaikka ryppyiset mummelit kovin suloisia ovatkin. 

Melkoisen yksinkertaisesta ihonhoidosta huolimatta ihoni on ihan hyvässä kunnossa. Täydellisessä kunnossa se ei toki ole, sillä muutamia pieniä ja välillä isompiakin näppylöitä hengailee aika ajoin poskilla, otsalla ja leuassa, mutta ne ovat aika huomaamattomia ja meikillä suht helposti piilotettavia, joten en jaksa niistä stressata. Talvea kohti mennessä ihoni alkaa reagoida kylmempään ja kuivempaan ilmaan, ja sen pinta alkaa oireilla: sinne tänne ilmestyy kuivia kohtia. Kunhan vaihdan voiteen kosteuttavampaan versioon ja iho tottuu talveen, kuivat läikät kyllä häipyvät pois.

En tiedä teenkö tässä kohtaa jonkun kardinaalivirheen, mutta mun mielestä iho on meikkiä varten sopivan pehmeä ja kosteutettu aamuisin, joten en pese sitä ollenkaan, vaan meikkaan yleensä suoraan yön yli levänneelle iholle. (Pesin joskus myös aamuisin kasvot, mutta koska en huomannut merkittävää eroa ihon kunnossa, jätin sen pois.) Ihon päivittäinen hoitorutiini toteutuu siis iltapesulla:

1. Tällä hetkellä käytän L300 Intensive Moisture Cleansing Moussea kasvojen pudistukseen. Vaahto toimii oikein hyvin normaalin päivämeikin puhdistukseen, mutta tuhdimpaa iltameikkiä sillä on aika turha yrittää putsata. Hinta pyörii siinä muutaman euron paikkeilla, joten laatu on kuitenkin hintaansa nähden erinomainen, ja vaahto löytyy varmaan jokaisesta marketista.
2. Lumenen Bright Now Vitamin C BB Serum on aivan ihana! Kun aloin käyttää sitä kosteusvoiteen alla, ihoni kunto parani hurjasti. Ystäväni ovat saaneet kyllästymiseen asti kuulla, kuinka paljon rakastankaan tuota pientä putelia, sillä muistan mainita siitä joka kerta. Tuote on seerumiksi melkoisen edullinen, maksaa n. 20,-, ja saatavilla myös monesta marketista.
3. Kosteusvoiteena toimii synttärilahjaksi saatu matkakokoinen Cliniquen 2-tyypin eli kuivalle sekaiholle tarkoitettu Dramatically Different Moisturizing Lotion. Kesällä voide on oikein kiva (3-tyypin geeliversio vielä kivempi), mutta nyt talven tullen iho kaipaa ehdottomasti tuhdimpaa ainetta. Suomen hinnoista en oikeastaan tiedä, mutta USA:ssa maksoin normaalikokoisesta 3-Step Skin Care -paketista muistaakseni n. 66 doltsua.
4. Viimeiseltä Sephoran Miamin-reissulta palautin kotiin aika paljon purkkeja ja puteleita, muun muassa tämän Tarten Marajuca Oil-ihonhoitoöljyn. Tuotetta ei todellakaan tarvitse kerralla paljon, ja se imeytyy äkkiä. Kuivan kauden iskiessä sekoitan tipan tätä ihmeainetta kosteusvoiteeseen, ja eipä ole kuivuudesta tietoakaan! Pikkuisen matkakokoisen putelin hinta taisi pyöriä alle 15 dollarin. Olen käyttänyt sitä tarvittaessa kohta vuoden verran, ja öljyä on vielä puolet jäljellä - riittoisaa ainetta siis. Ja käyttö on erittäin hygienista, korkissa on nimittäin pieni pipetti, jolla tuotetta voi annostella. Tartea ei valitettavasti myydä Suomessa, joten se on tilattava netistä, tai sitten haettava Jenkeistä.


(Jos Tarte kiinnostaa, niin se on todellinen American dream come true: yhden newyorkilais-naisen kotona vuonna -99 perustama yritys, joka on päässyt pitkälle. Luonnonkosmetiikkaa valmistavan yrityksen tuotteisiin kuuluvat meikit ja ihonhoitotuotteet, ja sen tuotteita myydään esimerkiksi Sephorassa. Tuotteita ei ole testattu eläimillä, ja ne ovat vegaanisia. Yritys lupaa, että tuotteet eivät sisällä esimerkiksi synteettisiä hajusteita ja gluteenia, parabeeneja, mineraaliöljyä, taikka monia muita inhoittavalta kuulostavia aineita. Melkoisen mielenkiintoisia lupauksia, melkoisen mielenkiintoinen merkki. Jos haluat tutkia lisää, yrityksestä ja tuotteista voi lukea vaikkapa täältä.)

Ja takaisin aiheeseen!

Uskoakseni puhtaus ja kosteutus ovat ne avainsanat hehkuvaan hipiään. Kosteutushommat ovat luullakseni ihan hyvällä mallilla meikäläisellä, mutta puhtauteen pitäisi arjessa kiinnittää huomiota vähän enemmän. Ihoon saisi koskea vain puhtailla asioilla: sormilla, sudeilla, puhelimella... Mulla on paha tapa ihan huomaamatta näprätä kasvojani, mikä ei kovinkaan hyvä asia ole. Ällöttää ajatellakin, mihin kaikkeen sitä päivän mittaan käsillään koskee: näppäimistö, portaan kaide, auton ratti, ovenkahvat ja niin edelleen. Yyh. Ja niistä kertyneet bakteerit siirrän sitten näppärästi sormista suoraan iholleni. Yäk. Oon aika huono pesemään meikkisutejani, joten sielläkin olisi melkoisesti hommaa. Mutta milloin keksitään vaikkapa itsepuhdistuvat sudit, terveisin varma asiakas? Ja se puhelin. Aamulla nassuun sudittu meikki siirtyy työpäivän mittaan puhelimen kosketusnäytölle, plus sormien kautta kertyvä schaiba lisää vähän muitakin bakteereja iloisesti mukaan, ja siirtyy siitä sulavasti taasen poskelle. Kuinka ällöittävää. Pitäisi opetella pitämään puhdistuspyyhkeitä valmiina mahdollisimman kätevässä paikassa, jotta putsaus tulisi tehtyä useammin.

Ehkä ihonhoidossa voisi jo näin 28-vuotiaana yrittää siirtyä alkeistasolta edes siihen ykköslevelille... Tässä opetteluprosessissa teidän ihanien vinkit olisivat kultaakin kalliimmat! Haluaisinkin tietää, kuinka pitää juonteet ja rypyt loitolla! Elikkäs kertokaa teidän parhaat vinkkinne hehkuvan kuulaan kimmoisaan, terveeseen ja ryppyvapaaseen ihoon: tuotteet, välineet, niksit, tavat... Mikä on turhaa, mikä on itsestäänselvää, mikä on kaikkein tärkeintä? KIITOS! Terveisin, rypyt rokkaa, muttei pliis ihan vielä.

Ihanata päivää tyypit!


Ensi kertaan!

x Laura


Kuvat napattu: 1 - 2 - 3 - 4




7.10.2015

Haaveiden hiekkarannoille!

Täällä hykertelee melkoisen onnellinen naisihminen, sillä pitkän mietinnän ja harkinnan ja puntaroinnin jälkeen (josta hieman kerroin tässä postauksessa) me päätimme vihdoin matkakohteen. Tai siis oikeastaan matkakohteet! Valinta ei osunut mihinkään alunperin miettimäämme, sillä itsenäisyyspäivänä lentokone nousee meikäläiset kyydissä yläilmoihin ja laskeutuu joidenkin tuntien päästä...



1 - 2 - 3
 ..Dubaihin!

Tuo huikean överi arabiemiraatti ei oikeastaan koskaan ole kuulunut meikän must see -listalle, koska mielikuvat siitä ovat olleet tyyliä öky, valtava ja luksus. Ikioma Lentobongarini heitti ilmoille kohteen, ja hetken sitä pohtiessani ymmärsin, että todellakin haluan nähdä sen! Onhan Dubai niin erikoinen kaupunki, että ainakin kerran se on tässä elämässä nähtävä. Kauniit hiekkarannat, maailman korkeimmat ja ihmeellisimmät rakennukset, mielettömät shoppailumahdollisuudet.. Kyllä siellä muutaman päivän viettää oikein hienosti! Mutta viimeistään se voitti meikän puolelleen, kun Helena ehdotti, että Dubain lisäksi lähtisimme...

 

1 - 2 - 3
...Malediiveille!!!

En kestä, sillä en usko, että tässä maailmassa on kovinkaan montaa yhtä uskomattoman unelmallista paikkaa, kuin tuo saarirykelmä-ihmeellisyys. Oikeasti. Saarta saaren perään 800 kilometrin verran. Asumatonta hiekkarantaa vaikka ja kuinka paljon. Valkoista hiekkaa ja aurinko. Täydellinen rauha. Malediiveilla on melkoisen kallis maine matkakohteena, joten ajattelin aina, että sitten kun olen aikuinen ja löytyy rahaa millä mällätä, lähtisin häämatkalle tuonne paratiisiin. Että budjettimatkalaisella sinne ei ole mitään asiaa. Mutta asiahan ei näin ole, kertoi minulle matkajärjestelijä-Helena, jonka sanaan luotan kuin kallioon.

Molemmat ovat muslimimaita, joten pukeutumista pitää miettiä vähän enemmän kuin yleensä, ja lisäksi alkoholia saa rajallisemmin. Yleensä kun olemme tottuneet hieman bilettämään matkoillamme... Mutta me otammekin tämän reissun ihan vaan rennon X-asennon kannalta, nimittäin ainoa velvollisuus tulee lomalla olemaan aurinkorasvan levitys tasaisin väliajoin.

Onko teillä kokemusta paikoista? Musta olis ihan mahtava kuulla teidän tarinoitanne! Kertokaa vinkkejä mihin ehdottomasti täytyy mennä, mikä kannattaa skipata ja muita sellaisia asioita, joita sinnepäin ensimmäisen kerran matkustavan kannattaa tietää!


Ensi kertaan!

x Laura

2.10.2015

Alkusyksy pikakelauksella

Kamalaa kyytiä näyttää tämä aika ja syksy menevän, vaikka en mitään sen ihmeellisempää olekaan tehnyt. Nyt on jo herraisä lokakuu! Syyskuun viikonlopuille en ollut suunnitellut oikeastaan minkäännäköistä toimintaa, mutta silti ne täyttyivät ihanista tekemisistä - extempore-jutut ovatkin yleensä just niitä parhaita. Arkipäivät ovat menneet normaalisti töissä, illat joko tangolla taikka lenkillä, perhettä kiusatessa tai sitten ihan vaan kotona puuhastellen

Blogin puolella on ollut rauhallisempaa, mutta oon saanut kotona aika kivasti rästiasioita eteenpäin. Edellisessä postauksessa vinkkailin vähän asioita ja tekemistä, joiden avulla syksystä voisi saada kaverin, ja niitä juttuja oon itsekin alkanut ottaa vähitellen haltuun!


Muutin uuteen asuntoon viime maaliskuussa, jolloin mun sisustusintokin oli huipussaan. Suunnittelin kaikenmaailman meikkipöytiä ja lukunurkkauksia ja taulukollaaseja uuteen kotiin, mutta mitään niistä en kuitenkaan toteuttanut. Huomasin, että keittiön pöydän ääressä pystyy meikkaamaan erittäin kätevästi, sängyssä on hurjan kiva lukea, ja betoniseinälle oli aivan liian hankala saada taulut ripustettua. Siksi taulut nojailivatkin sulassa sovussa sohvan selkänojalla seinää vasten. Mutta nyt! Taulut ovat paikoillaan ja minä olen tyytyväinen. Vielä on toivoa muidenkin suunnitelmien toteutumiseen!

Muuton jälkeen ylimääräiseksi jääneet tavarat tulevat saamaan myös uuden kodin, kun varasin vihdoin kirpparipöydän. Taas muistui mieleen, kuinka kamala homma siinä kirppistelyssä on, mutta onhan se sen arvoista! Onneksi kirppari on kolmen askeleen päässä kodiltani, joten voin helposti käydä järkkäilemässä ja lisäilemässä tavaroita vaikka päivittäin. Nurkat tyhjenevät ja lompakko kiittää.

Olen myös ajatellut panostaa itseni hemmotteluun, ja tilasinkin yhden jännittävä ihonhoitoon tarkoitetun härvelin. Nyt odottelen sen saapumista, jotta pääsen sitä testailemaan. Siitä lisää sitten myöhemmin! Hemmottelun lisäksi olen kaivannut hyvää ravintoa, ja olenkin kaupasta kantanut kassitolkulla kasviksia kotiin. Säännöllinen ateriarytmi ja laadukkaampi ruoka ovat kyllä saaneet olossa oikein mainioita asioita aikaan, kesän hiilaridieetin höttöisestä olosta ei nimittäin ole enää tietoakaan.


Tänä viikonloppuna on ihania juttuja tiedossa, sillä saan laatunaiset Hannan ja Riinan vieraiksi, huippua! Päästään kunnolla juoruamaan pitkästä aikaa, viimeksi ollaan nähty kesällä, eli liian monta aikaa sitten. Viikonloppuna tiedossa siis aivotonta läppää, naurumaratooneja, herkuttelua (ranskiksethan on kasviksia?), tanssimista ja kaikkea muuta sellaista ihanaa. Haen sunnuntaina aivot takaisin narikasta ja jatkan taas terveellistä eloa uusin voimin!

Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin? Ihanaa viikonloppua tyypit!


Ensi kertaan!

x Laura

23.9.2015

Syksy hyötykäyttöön - vinkkejä, kuinka tehdä kaamoksesta kaveri


Syksy jakaa ihmiset eri leireihin - toiset rakastavat ja saavat inspiraatiota tunnelmallisista kynttiläilloista ja kirpsakasta ilmasta, toisten mieli taas puutuu energian puutteesta ja valtavasta väsymyksestä. Kuulun ihan selvästi jälkimmäiseen leiriin - voin nimittäin tunnustaa, ettei syksystä tule muuta hyvää mieleen, kuin syksyiset vaatemahdollisuudet. Huomasin ihan heti, kun alkoi olla pimeämpää, että veto on töiden jälkeen poissa ihan eri tavalla kuin kesällä, ja varsinkaan iltaisin ei jaksaisi oikeastaan mitään muuta kuin kaivautua vilttivuoren alle. Vaikka toisaalta, vilteissä ei ole yhtään mitään vikaa. 

Näen syksyn perinteisesti ryhdistäytymisen aikana, koska silloin kesän haahuilut ja kuljailut ovat muisto vain, sillä kelit viilenevät, on pimeää ja märkää, ja kesälomilta on palattu arkeen. Sen sijaan, että surkuttelisin kurjaa syksyä, voisiko sen myötä hidastuvaa tahtia hyödyntää? Uskon nimittäin, että syksyn vastustaminen on ainakin omalla kohdallani suurelta osin vain asennekysymys, ja sen takia halusinkin yrittää kaivaa syksystä edes joitakin hyviä ja motivoivia puolia esiin! Jospa näillä ryhtiliikkeillä saisi käännettyä itsensä kaamosmasennuksesta syysihastukseen?


1. Kotona viihtyminen hyötykäyttöön

Enää ei kotona käydä töiden jälkeen vain kääntymässä ja painuta illaksi ulos, vaan kotiolot houkuttelee oikein urakalla. Nyt vihdoinkin mulla on aikaa tehdä rästihommat, kuten alkaa kaivella viimekeväisen muuton jäljiltä nurkkiin ja kaappeihin kertyneet turhat tavarat ja vaatteet pusseihin ja kasseihin, ja varata vaikkapa kirpparipöytä! Kämppä tyhjenee, nurkat puhdistuvat, mieli kevenee ja matkakassa kasvaa. Toki nuo tienatut roposet voi käyttää vaikkapa ihaniin tuoksukynttilöihin ja uusiin sohvatyynyihin, joiden keskellä on ihmisen hyvä kölliä pehmeässä kynttilänvalossa.


2. Kirjastokortti esiin

Mitenkäs muuten siellä viltin alla voisi parhaiten viettää aikaa, kuin kirjojen parissa? Omat kirjani olen lukenut moneen kertaan, joten uutta luettavaa (taikka uusia vanhoja klassikoita <3) pitäisi saada käsiin. Kovasti kiinnostaisi myös hyvinvointiin - niin ruumiilliseen kuin pään sisäiseen - liittyvä ja motivoiva kirjallisuus. Kirjasto on ainakin meikäläisen lähipiirissä hyvinkin vähän hyödynnetty rakennus - miksi ihmeessä, sillä siellähän on ilmaisia kirjoja vaikka ja kuinka paljon! Tulee melkein päharras olo siellä lähes täydellisessä hiljaisuudessa hyllyjen välissä kykkiessä, kirjojen takakansia lukiessa, sivuja nuuhkimassa ja löytöjä tekemässä.


3. Rutiinit haltuun

Oon työelämässä hyvin rutiiniorientoitunut, mutta kotona ollessani rutiinit taas puuttuvat täysin, ja teen asioita etukäteen suunnittelematta, ihan vain hetken mielijohteesta. Sen takia kämppäni onkin monesti kuin pommin jäljiltä, koska en vain yksinkertaisesti ole saanut ujutettua rutiineja kotihommiin. Mutta eihän se suunnittelu kovin hankalaa voi olla, esimerkiksi maanantaina pyykkipäivä, tiistaisin kauppareissu, keskiviikkona paikkojen pikasiivous, torstaisin imurointi + pölyjen pyyhkiminen + lattian moppaus, perjantaina viikonlopun ruoat + tarvittaessa lakanoiden vaihto, viikonloppu vapaa! Ja kappas, kämppä on siisti, eikä päivässä edes kulu paljon aikaa hommien tekoon! Sama ajattelutapa pitäisi ottaa myös liikunnan harrastamiseen, ja sopia itsensä kanssa päivät, jolloin mitäkin liikuntaa harrastaa!


4. Uusi projekti käyntiin

Sisusta, opettele neulomaan, aloita opinnot avoimessa yliopistossa, lähde tanssitunnille, opiskele uusi kieli, osallistu ratsastustunnille... Uuden sisällön hankkiminen elämään piristää mieltä kaamoksen keskellä hurjan paljon! Jos et millään keksi mitään tekemistä, mieti vaikka, mitä 10-vuotias sinä olisi halunnut tehdä ja anna mennä! Aivoille taikka ruumiille jumppaa, siinä ei voi mennä vikaan.



5. Ihmettele luontoa

Kohtelen syksyä vähän kuin rasittavaa poikaystävää: mökötän sille, koska se on ollut mun mielestä inhoittava mua kohtaan. Ihan kohtuutonta tuolla tavalla lopettaa lämpö ja viedä valo pois! Mutta entäpä jos kuitenkin tekisin kuten toimivassa suhteessa pitäisikin ja hyväksyisin toisen puutteet, arvostaisin sitä sellaisena kuin se on - hemmetin kauniina aikana - ja lopettaisin hölmön mököttämisen. Kuinka uskomattomalta voikaan niinkin surullinen asia kuin luonnon kuolinmenot näyttää? Sitä kauneutta pitäisi todellakin käydä ihastelemassa ja arvostamassa paljon enemmän. Sopivat sään kuin säänkestävät kamppeet niskaan ja metsään vain. Evääksi voileivät ja termarissa kaakaota, jälkiruoaksi kourallinen marjoja suoraan niiden lähteeltä, kotiinviemiseksi sieniä ja tatteja. Taukopaikaksi voi ottaa vaikka kannonnokan taikka havukasan. Kaveri pitää ehdottomasti ottaa mukaan, koska metsässä asuu muutama muukin tyyppi, enkä heitä yksin millään haluaisi kohdata.


6. Huono omatunto pois

Kaamosväsymys luultavastikin (toivottavasti!) on vain ohimenevä olotila, joten sen tiedon turvin sille voi antautua huoletta ihan kunnolla. Itseään on turha pakottaa suunnittelemaan tekemisiä tai luontoretkiä, käynnistämään projekteja, siivoamaan nurkkia tai kantamaan kotiin kassikaupalla kirjaston kirjoja, jos siinä ei oikeasti ole into mukana. Halutessaan mieltä voi piristää vaikkapa ihon taikka hiusten tehohoidoilla, lohturuoalla tai vanhalla kunnon retail therapyllä (esim. uudet kengät tai lämpöinen takki tulee varmasti myös tarpeeseen). Tai sitten yksinkertaisesti: keitä oikein iso kuppi teetä, ota suklaalevy kaveriksi, vedä villasukat jalkaan ja peitto korviin. Lepää itsesi energiseksi, ehtiihän myöhemminkin tehdä kaikkia maailman asioita.


Onko siellä syksyn rakastajia vaiko kaamoksen kammoajia?


Ensi kertaan!

x Laura


Ps. Kuvat täältä: 1 - 2 - 3 - 4