30.6.2015

9 omituista

Minusta on aina huvittava lukea ihmisten omituisista tavoista ja piirteistä. Siitä tulee sellainen olo, että onneksi tuokin tekee noin outoja juttuja, enkä ole ainoa. Nyt saattekin kuulla muutaman omituisen asian meikäläisestä!


Happiness is the key


1. Mun on aina pakko kaataa mukiin ensin maito ja sitten vasta kahvi. Olen yrittänyt hillitä tämän tavan muuttumista pakkomielteeksi, sillä jos joku muu kaataa minulle kahvia, hän yleensä kaataa nesteet kuppiin väärässä järjestyksessä. Silloin tekee mieleni huutaa EIIIIII ja juosta pelastamaan kahvi kurjalta kohtalolta, koska eihän se maito sekoitu sinne kahviin kunnolla, jos se kaadetaan siihen päälle. Ei varmasti sekoitu!

2. Inhoan sitä, jos minulle lähetetään vaikkapa Whatsappissa monta viestiä peräkkäin. Siis sillä tavalla ärsyttävästi, että joka viestissä on kaksi-kolme sanaa. Helpommalla viestin lähettäjäkin pääsisi, jos kirjoittaisi kaikki esimerkiksi vaikka yhteen viestiin! Varsinkin isosiskollani (<3) on maailman rasittavin tapa lähettää viestejä juurikin tuolla tavalla

Mitä kuuluu

Missä oot

Mitä teet

Kenen kanssa

Onko kivaa

Mulla on tylsää

Tuu tänne

Olen kyllä hyvinkin moneen otteeseen hänelle ystävällisesti asiasta maininnut, mutta sama tyyli jatkuu aina. Siskon kiusaaja.

3. Olen hirmuisen hyvä laulamaan nuotin vierestä tahallaan. Tykkään laulaa ja pysynkin nuotissa suht hyvin, mutta laulutaitoni tulevat kunnolla esille varsinkin silloin, kun innostun laulamaan ihan päin prinkkalaa. Se on uskomattoman kamalan kuuloista, väitän jopa että kamalampaa kuin vaikka täysin nuottikorvattoman lauleskelu. Olen aika ylpeä tästä taidostani ja esittelenkin sitä reilusti muille.


The proud owner of a car

4. Puhun autolleni. Fiiu on ihka ensimmäinen oma autoni, ja sillä on erittäin tärkeä paikka sydämessäni. Se on useimpien ihmisten silmiin melko vanha ja aavistuksen verran rämä pikkuinen koppero, mutta mulle se on maailman paras auto. Ajon aikana se saattaa alkaa vaikkapa nykiä, jolloin tsemppaan sitä esimerkiksi hihkumalla hyvä Fiiu, kyllä me pystytään tähän! Tai jos esimerkiksi tulee pakollinen ohitustilanne, rohkaisen Fiiua suoritukseen: kyllä sää jaksat, tosi hienosti menee! Saatan kysellä vointia, jos siitä kuuluu vaikkapa hieman erikoisia ääniä, esimerkiksi onhan sulla kaikki hyvin? Näillä pienillä sanoilla näytän autolleni, että arvostan sen olemassaoloa, ja uskon sen takia sen jaksaneenkin niin hienosti vanhoilla päivillään.

5. Innostun asioista helposti, ja innostukseni on helppo havaita siitä, että väpätän nenääni. Kyllä, asetan sormeni nenän molemmille puolille ja väpätän sormiani nenää vasten hyvin nopeaan tahtiin. Kuulostaako oudolta? Sitä se nimittäin muiden silmiin varmasti onkin. Olen tehnyt sitä niin kauan kuin muistan, ja se on varmaan joku perheessämme liikkuva ominaisuus, sillä en ole sisaruksistani ainoa, jolla on oma outo innostusjuttunsa. Väpätyttääkö? on kysymys, jonka kuulen usein muilta, jos jotakin huippua tapahtuu tai jos kuulen jonkun mahtavan jutun. Väpätyttää.

6. Yksi asia, jonka osaan erittäin hyvin, on puhelimen näytön hajoittaminen. Kaipaan niitä huolettomia Nokia-aikoja, kun pystyin heittelemään puhelimia lähestulkoon miten päin vain ilman ongelmia. Nykyajan kosketusnäytölliset puhelimet kärsivät käsittelyssäni paljon enemmän. Olen nimittäin onnistunut hajoittamaan tähän mennessä jokaisesta käyttämästäni älypuhelimesta näytön. Jotta näyttöjen rikkoutuminen ei ärsyttäisi niin paljon, kuvittelen tekeväni käytännön tutkimusta eri puhelinmerkeille, sillä niissä on vissi ero! Esimerkiksi ensimmäisen särön tullessa Sonyn näyttöön puhelin meni ihan käyttökelvottomaksi. Samsungissa taasen on oikeinkin kestävä näyttö, sillä vaikka se on ihan säröillä, puhelinta pystyy käyttämään ihan normaalisti. Mitä nyt näytönpaloja saattaa löytyä poskesta puhelun jälkeen. Mutta toimii kuitenkin! Kuka nyt näytönsuojia tai kännykkäpussukoita haluaa?



Decorate your car


7. Jämähdän asioihin todella pitkäksi aikaa. Jos tykkään jostakin ruoasta, voin syödä sitä vuosia ja vuosia putkeen vaikka monta kertaa viikossa ilman, että se alkaa tökkiä. Ravintoloissa sama asia, sillä tilaan 90%:n todennäköisyydellä saman annoksen kuin viimeksi. Jos en ole ennen käynyt juuri siinä ravintolassa, tilaan tutuimman ruokalistan annoksen. Suurin osa kuuntelemistani bändeistä ja artisteista ovat samoja, joita olen kuunnellut aina. Minun on myös vähän hankala päästä eroon vanhoista tavaroista ja vaatteista, koska tätäkin käytin silloin vuonna x tilanteessa y tyyppien z kanssa. Tunnearvo!

8. En pidä puhelimessa puhumisesta vieraiden ihmisten kanssa. Tämä kyllä on onneksi iän myötä laantunut, sillä työnkin puolesta olen joutunut opettelemaan pois tästä pelosta. Aikaisemmin laitoin muut soittamaan puolestani kampaaja-aikaa sun muita kamalia asioita.

9. En kykene maistamaan toisen ruokaa, jos omani on kesken. Esimerkiksi ravintolassa ollessa, seuralaisen tarjotessa omaa annostaan maistettavaksi, en voi sitä syödä. Ensinnäkin pelkään sen olevan parempaa kuin omani = annoskateus. Toiseksi haluan, että maistan vain oman annokseni maut, enkä kaipaa toisen ruokaa siihen sitä elämystä sekoittamaan.


Minkäslaisia outoja juttuja te teette? Löytyykö samantyyppisiä juttuja omasta repertuaaristanne?


Ensi kertaan!

x Laura


23.6.2015

Juhannuksen jälkeen

Huhhuh mikä ihanamahtava juhannus takana! Hieman on itku pitkästä ilosta-olo, sillä vanhuus ei tule näköjään yksin. Ennen vanhaan tuollainen kevyt kolmen päivän juhlinta ei olisi tuntunut enintään kuin pienenä kirpaisuna herätyskellon soidessa maanantai-aamuna. Nyt on vähän eri tilanne, sillä viikonlopun jälkeiset työpäivät ovat olleet kyllä melkoista tuskaa ja pusertamista.. Mutta olihan se sen arvoista, meillä oli nimittäin ihan mielettömän hauskaa!

Teemu Selänne fangirl


Aika lensi siivillä, kun pojat olivat muuttaneet autotallin hurjaksi DJ-kopiksi valoineen ja jättimäisine kaiuttimineen, ja kolme päivää Anjala raikui musiikista. Onneksi naapurit olivat hurjan leppoisaa sakkia, eivätkä vetäneet hernettä nenäänsä meidän aamun tuntien bailuista. Tehtiin me toki vähän jotain muutakin, kuin tanssimme seinähulluina välillä sateessa, välillä melkein auringossakin, sillä kävimme pari kertaa vetämässä läheisen frisbeegolf-radan läpi (en ollut huonoin kuin kerran! Toisella kerralla voitin viimeisen). Lisäksi tietysti saunottiin, syötiin, juotiin, laulettiin Suomi-musiikin helmiä ja naurettiin pirusti. Kun läppä on noin huonoa, se ei voi olla kuin hyvää!


Having fun with friends
Ryhmärämä
Kuva: Helena

Ryhmärämämme on ollut olemassa reilut kaksi vuotta, kun Kaisu ja Helena tutustuivat Kotkan poikiin ilman siipii maailmanympärysmatkallaan, ja siitä lähtien olemme kokoontuneet säännöllisen epäsäännöllisesti muutaman kerran vuodessa juhlistamaan missä milloinkin, milloin mitäkin, kuten juhannusta, talvennusta (periaatteessa sama kuin juhannus, mutta lumen kanssa), synttäreitä, uutta vuotta tai muuten vaan elämää. Henki porukassamme on uskomaton, sillä kaikilla on sama tavoite, nimittäin pitää ihan helkkarin hauskaa. Ja aina se onnistuu.

Kiitos rakkaat taas kerran, ikävä on jo! <3


Happy barrel
Aina mua kiusataan

Miten teidän juhannus meni? Tuliko hilluttua hulluna festareilla vai fiilisteltyä öistä kesäsadetta mökillä?


Ensi kertaan!

x Laura


18.6.2015

Ryhmärämän juhannukseen!

Have a great midsummer!


Tämän tytön juhannus on alkoi juurikin nyt! Istun tällä hetkellä junassa kohti Tamperetta, jossa minua odottaa osa tyypeistä ja kyyti kohti Anjalan perukoita. Juhannusta vietetään siis mökkitunnelmissa kaveriporukalla, jee! Vaikka sääksi meille on ennustettu kylmää, sadetta ja villasukkakelejä, ryhmärämämme meiningissä hiki tulee säästä riippumatta. Odotettavissa on siis railakas viikonloppu, johon kuuluu saunomista, grillailua, mölkkyä, halonhakkausta, naurua ja aamun pikkutunteja. Ihanaa!

Oikein mahtavaa juhannusta joka ikiselle! Ollaan kiltisti, juhlitaan hulluna mutta turvallisesti ja pidetään itsestämme ja toisista huolta sekä juhannuksen murhetilastot laskusuuntaisina!

Ensi kertaan!

x Laura

16.6.2015

Yksin kotona

Ihanaa, viikonloppu on tulossa ja tiedät pääseväsi pitkästä aikaa Tampereelle näkemään rakkaita tyttöjä! Mietit jo valmiiksi, mitä vaatteita aiot ottaa mukaan, mitkä korut niihin sopisi, mitkä kengät kannattaisi pakata.. Tukka-aineet ja -laitteet löytyvät tytöiltä, eli meikit ja muu kosmetiikka vain pitäisi mahduttaa laukkuun, ja sitten olisikin jo valmista! Varaudut karkaamaan perjantaina töistä vähän etukäteen, jotta pääsisit aloittamaan viikonlopun vieton aikaisemmin. Teet suunnitelmia tyttöjen ja Eddy-kummikoiron rutistelusta, tytyjen uusien asuntojen katsastamisesta, terasseilla ja tanssilattialla pyörähtämisestä, ja yleensäkin ihanan Tampereen ilmapiirin nauttimisesta.

Best friends
3kG viime kesänä Blockfesteillä Tampereella.
Kuva varastettu törkeästi Helenalta

Kunnes. Tuleekin pari muuttujaa, ja päädyt jäämään kotiin. Koko viikonlopuksi. Eikä! Apua! Tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Mietit, että mitäs ihmettä sitä itsekseen muka osaa enää tehdä, kun viimeisimmästä samanmoisesta tilanteesta on kulunut aikaa vaikka kuinka paljon.

Näin viime viikonlopun reissu siis peruuntui. En tykkää säätämisestä ja suunnitelmien muutoksista, joten aluksi ärsytti. Pian kuitenkin tajusin, että tässähän piileekin mahdollisuus! Mahdollisuus tehdä ja olla tekemättä juurikin sitä, mitä haluaa! Päätin siltä seisomalta, että ainoat ihmiskontaktini sinä viikonloppuna tulee olemaan perheenjäseneni, mutta muuten pystyttelen visusti kotona neljän seinän sisällä. Lauantaina tuli melkein lähdettyä ulos, mutta onneksi maailmankaikkeus esti sen.

Braided bun
1/2
Viihdyn älyttömän hyvin tutussa porukassa, mutta tämän viikonlopun ansiosta muistin taas, kuinka ihanaa onkaan olla myös ihan vain itsekseen. Sinänsä yksin oleminen ei ole minulle vierasta, sillä asunhan yksin, mutta arkena elämään kuuluvat työkaverit, puhelinkeskustelut ja sähköpostit, treenikaverit, kauppareissuilla tavatut tutut ja muut satunnaiset tapaamiset. Se, että olen oikeasti 48h yksin, karsin kaikki sosiaaliset kanssakäymiset minimiin ja vietän aikaa itseni kanssa, on kuitenkin aika harvinaista.

Yksin ollessa pääsee kunnolla kiinni pääkopassa epämääräisessä muodossa piileksiviin ajatuksiin. Ideat, suunnitelmat, huolet, ajatukset, tunteet, ne kaikki saavat jonkinlaisen muodon ja tarttumapinnan, kun ne pääsevät kunnolla esiin ja tarkasteltaviksi kaikkien muiden asioiden alta, jotka kiireessä tahtovat viedä niiltä huomion. Kun tieltä on raivattu pois kaikki muu, pääsevät ajatuksetkin kulkemaan vapaina omia polkujaan, ilman ulkopuolisia ärsykkeitä. Vastaukset ja ratkaisut mielen taustalla askarruttaneisiin asioihin alkavat nousta esiin ja löytyä vähän niin kuin itsestään.

Ja hassuinta tässä on se, että en oikeastaan edes pyrkinyt vatvomaan asioita, niin vain kävi! Oikeastihan tein kaikkea sitä, mitä nyt ihminen normaalisti tekee kun on yksin, eli
Kuva: Pinterest

  • Nukuin niin pitkään kuin nukutti ja vötkistelin aamulla vaikka kuinka pitkään sängyssä. Keitin pannullisen kahvia,  jota nousin välillä vällyjen välistä hakemaan
  • Makoilin sängyssä hymy korvissa asuntoani katsellen. Kotini on aivan ihana
  • Kuuntelin musiikkia ISOLLA (onneksi kämpässäni on toimiva äänieristys. Kai? Toivottavasti.)
  • Kuvittelin olevani musiikkivideoilla, tanssin ja eläydyin täydellisesti rooleihini
  • Kuvasin itseäni tekemässä edellä mainittua ja huutonauroin itselleni. Todistusaineistoa ette kuitenkaan ole kyseisestä tapahtumasta valitettavasti saamassa…
  • Lakkasin kaikki kynteni eri väreillä. Sitten lakkasin ne uudestaan pinkillä
  • Katsoin Youtubesta kauneusgurujen meikkivideoita ja yritin matkia heitä. Ei onnistunut kovinkaan hyvin
  • Katsoin myös hiusvideoita, joita yritin matkia. Ei myöskään onnistunut kovinkaan hyvin
  • Sen verran astuin asunnostani ulos, että kävin kotikotona äidin jääkaapilla sekä katsomassa veljenpoikiani.
  • Itse tein makaroonimössöä ja söin sitä koko viikonlopun mittaan. Sitä ja karkkia. Puoli kiloa päivässä, vai mitensemeni? Niin, ja jätskiä!
  • Yritin vastapainoksi olla aktiivinen harjoittelemalla käsilläseisontaa, venyttelemällä ja tekemällä  lihaskuntoa. Kokonaiset viisitoista minuuttia
  • Sovittelin vaatteitani ja loihdin mitä mielikuvituksellisimpia asukokonaisuuksia
  • Mietin, että pitäisi siivota, mutten siivonnut
  • Sometin
  • Lämmitin saunan, jossa viihdyin loppujen lopuksi ehkä kolme minuuttia
  • Otin uskomattoman monta selfietä, joista ei onnistunut kuin kaksi
  • Yritin lukea kirjaa, mutta vaihdoinkin Netflixiin sen sijaan. Zooey Deschanel New Girl –sarjassa <3
  • Makasin illalla sängyssäni silmät kiinni ja kuuntelin ulkoa kantautuvia kaupungin ääniä ennen kuin nukahdin  

Kuten tuosta listauksesta voi päätellä, meininki oli välillä aika aivotonta. Kuusivuotias kummityttöni olisi varmasti viihtynyt kaksi päivää kanssani todella hyvin.. Välillä tekee itse kullekin hyvää heittää se aikuismainen käytös johonkin nurkkaan ja muistella minkälaista olikaan olla lapsi tekemällä juttuja vain sen takia, koska nyt vaan tuntuu siltä! En saanut oikeastaan mitään järkevää aikaiseksi, mutta mitä sitten, sillä mulla oli hauskaa. Huomasin useampaan otteeseen nauravani ääneen jollekin ajatukselleni tai tekemiselleni. Laura tummassa smokey eyes + kirkkaanpunainen huulipuna -meikkiyhdistelmässä, jättimäinen nuttura vinossa pään päällä, jäätävä kuosisekamelska päällään rokkaamassa Beyoncéta kameran kuvatessa.. Vieläkö tarvitsee ihmetellä, miksi olen sinkku..? On mahtavaa kuitenkin huomata, että pystyn olemaan ihan yksin, ja vieläpä nauttimaan siitä ihan yhtä paljon kuin kavereiden seurasta!

Kuva: Pinterest
Kaiken tuon älyvapaudenkin keskellä sain kuin sainkin ajatuksiani kasaan ja käytyä mieltä vaivanneita asioita läpi. Ne jutut, joiden kanssa olen ollut vähän kahden vaiheilla, löysivät suuntansa ja minä varmuuden niihin. Mielellä kun tahtoo olla sellainen jännittävä ominaisuus, että siellä jossakin sen perukoilla ovat jo ne vastaukset valmiina. Niiden täytyy vain saada aikaa ja tilaa, jotta ne uskaltavat tulla esiin. 

Eli jos tiedossasi on tylsä viikonloppu yksiksesi, äläpä huoli! Tuossa yläpuolella löytyvästä to do-listasta löytyy ideaa viihdykkeeksi. Jos ajatus tuntuu typerältä, se on vain merkki siitä, että se pitää toteuttaa. Nolostelu ei kannata, eihän sitä kukaan muu näe! Vaikka toisaalta, mitä sitten vaikka näkisikin.. Olen ihan varma siitä, että joka ikisellä on omia salaisia juttuja, mitä tehdään salassa muiden katseilta. Mitä noloja juttuja sinä teet, kun kukaan ei ole näkemässä? Tarvitsen nimittäin uusia ideoita vastaisuuden varalle!

Vanilla ice cream with chocolate
2/2

Ensi kertaan!

x Laura


12.6.2015

Kesän bucketlist!

Ihana, ihana kesä! Suomen suvi on parhautta, ja kuukausien ja taas kuukausien kylmyydessä kärvistelyn jälkeen, heti kun aurinko alkaa vähänkään lämmittää, vedän arskat silmille ja hymyilen aivottomasti koko kesän läpi. Lämpö ja aurinko ovat ehdottomasti asioita, joista saan hurjasti energiaa, minkä takia pysyttelenkin yleensä kesäisin tiukasti kotimaan kamaralla säästäen reissaamiset kylmemmille kuukausille. Talven mittaan voin sitten mahdollisuuksien mukaan karkailla ulkomaille. Kesät ovat muutenkin kiireistä aikaa, sillä viikonloput tahtovat täyttyä reissuista ja tapahtumista. Nyt ajattelinkin vähän kertoa, mitä meikän kesään tulee (muun muassa) kuulumaan.

Festarit

Kesään kuuluu perinteisesti ainakin parit festarit. Heinäkuun ensimmäiseen viikonloppuun ajoittuvat synttärini, ja olemmekin maailman parhaustyyppieni Kaisun ja Helenan (jolla on mielettömän ihana blogi TÄÄLLÄ, josta löytyy esim. reissuvideoita yhteisiltä matkoiltamme) kanssa suuntaamassa silloin Nicki Minaj -markkinointitempauksellaan kohuakin aiheuttaneille Summer Up -festareille. Elokuussa järjestettävät festarit ovat vielä mietintälistalla, sillä vaikka viime vuotiset Tampereella järjestetyt Blockfestit oli tosi kivat, itseäni kiinnostaisi ehkä enemmän Flow Helsingissä. Vaihtoehtoja on niin monia, katsotaan mihin päädymme!


Ryhmärämä!

Roadtrip

Ihana ja spontaani Hanna kysyi jokin aika sitten, olisinko kesälomallani heinäkuun lopussa halukas lähtemään kotimaan-roadtripille hänen kanssaan. Totta helkkarissa olen! Otamme siis allemme pakettiauton, sängyksemme ilmapatjan, pysähdyksiä varten aurinkotuolit sekä muut retkikalusteet ja huristelemme ympäri Suomea! Reittisuunnitelmat ovat vielä vaiheessa, mutta näillä näkymin tulemme kiertämään Järvi-Suomen itäosaa. Saa vinkidi-vinkata, missä kannattaa käydä! Haluamme nähdä kaunista luontoa, vierailla hauskoissa kohteissa, kokeilla erilaisia ruokapaikkoja ja tutustua paremmin omaan kotimaahan, jonka tarjontaa on tähän ikään mennessä tullut hyödynnettyä ihan säälittävän vähän! Siihen tulee onneksi nyt muutos.




No mahdollisesti ehkä yksi pikareissu ulkomaille…

…joka riippuu siitä, kuinka kauan aiomme Hannan kanssa roadtripillämme viihtyä. Pidän kesällä kaksi viikkoa lomaa, joten voisimme ehtiä käydä myös pikapyrähdyksen jossakin Euroopan kaupungissa. Budjettimatkailu on pop, joten jos vastaan tulee hullun hyvän hintaiset lennot, tuskin tarvitsee edes miettiä, mennäkö vaiko eikö. Vaihtoehtoina mielessämme ovat pyörineet Lontoo ja Budapest, joihin molempiin löytyisi varmasti suht edullisia lentoja. Lontoo on meiningiltään mieletön kaupunki, yksi Euroopan lemppareistani, mutta kuitenkin melkoisen kallis. Budapest taas on hurjan kaunis ja kiinnostava, ja lisäksi edullinen. We'll see. Ehkä päädymmekin jokeriin, ja lennähdämme johonkin ihan muualle!



Syyskuinen Pariisi

Viikonloput ystävien kanssa

Monet ystävistäni asuvat eri puolilla Suomea, joten tulen varmasti viettämään monia viikonloppuja eri kaupungeissa. Jos tämä vuosi on yhtään viime vuoden kaltainen, tulen pysyttelemään kotona kesän aikana maksimissaan kaksi viikonloppua. Huhhuh. Mutta on se sen arvoista! Terassit, piknikit, kaupungilla vaeltelut, mökkeilyt, yleinen chillaus, rentoilut ja raikuvat naurut. Parasta. Kesä saa minut totaaliselle liikekannalle, sillä tekemistä riittää kesäisessä Suomessa niin paljon kuin sielu (ja lompakko) sietää!


Hurjan kaunis Vaasa <3


Auringonotto ja TALVITURKIN HEITTÄMINEN

Auringonottoahan ei etukäteen tarvitse juuri suunnitella, sillä se vähän niinkuin kuuluu automaattisesti kesään, mutta talviturkki. Se pirulainen jäi viime vuonna heittämättä ihan kokonaan! Kerran kävin meressä kahlaamassa polviin saakka, ja sitten surkeasti vikisten juoksin takaisin saunan lämpöön. Ihan kamalan kylmää vettä (mukamas)! Tänä vuonna on kuitenkin pakko saada se turkki heivattua johonkin, koska onhan se ihan helkkarin säälittävää, jos sitä ei tee!



Ravinto ja nesteytys

Ihmisen täytyy pitää huolta siitä, että saa kunnon ravintoa ja nesteyttää itseään asianmukaisesti, jotta jaksaa pysyä kesän meiningeissä mukana. Jäätelö, uudet perunat, grillaus, herneet, mansikat... Aaah kuinka rakastankaan syödä kesällä! Jokaiseen tilanteeseen löytyy myös oma juomansa: aamuun kuuluu kahvi (daa-a), terassille siideri, rannalle vesi, puistoon kalja, ja piknikille tietysti skumppa... Kesä on erikoisaikaa tämän ihmislapsen elämässä, minkä takia en aiokaan stressata syömingeistäni ja juomingeistani, vaan pistelen menemään vaikka sen kolmannen jäätelötötteröni tai drinksuni putkeen jos siltä tuntuu. Syksyllä on sitten aikaa ottaa itseä niskasta kiinni!

Kippis!

Monen monta ihanaa hetkeä rakkaiden kanssa

Tämä tulee olemaan koko kesäni ultimate goal. Vapaus, huolettomuus, hetkessä eläminen ja elämästä nauttiminen. Kuinka ihana onkaan muistella mennyttä kesää ja sen tapahtumia taas sitten, kun illat pimenevät ja sää kylmenee. Pari viime kesää on ollut niin unohtumattoman huippuja, että on hankalaa pistää paremmaksi, mutta kovasti yritän! Vaikka eihän sitä muuta tarvitse kuin oikeat tyypit, sillä vaikka istuisimme keskellä-ei-mitään oikean porukan kesken, se on aina mahtavaa.

Mitä te meinaatte tehdä kesällä? Onko suunnitelmissa chillausta vai rankkoja reissuja?


Ensi kertaan!

x Laura


3.6.2015

Liikun ja voin hyvin?

Ihka ensimmäisessä postauksessani kerroin minkälaisista asioista meinaan blogissani kirjoitella (jos et sitä vielä ole lukenut, tästä pääset sen tekemään). Yksi listaamistani aiheista oli liikunta, joten ajattelin nyt avata vähän näkökulmaani siihen liittyen. Pohjustuksena voisin kertoa, että olen aikaisemmin elämäni varrella käynyt läpi vaiheet kilpailuhenkinen urheiluhullu - liikunnanvihaaja - pakkomielteinen treenaaja, joten ääripäät on nähty, ja sen pohjalta kirjoitankin näitä ajatuksiani (kirjoitan siis harrastusmielisestä liikkumisesta, terveydelliset syyt liikunnan harrastamiseen ja kilpaurheilu ovat asia erikseen).

Joskus tuntuu, että nykyinen ajatusmaailmani ja suhtautumiseni liikuntaan ja yleensäkin hyvinvointiin liittyviin asioihin on jollakin tapaa väärä verrattuna valloilla olevaan ilmapiiriin. Samaan aikaan ajattelen, että teen jollakin tavalla väärin ottaessani kantaa aiheeseen, sillä enhän minä mikään asiantuntija tai edes hurja urheilijapimu ole. Meriitit uupuvat täysin. Sitten tajusin, että nuo ajatuksethan olen päähäni pistänyt aivan itse, sillä mitä siitä, vaikken kirjaa aiheesta ole kirjoittanutkaan tai syvällistä tietotaitoa oikein mistään liikuntalajista tai ravinnosta ole hankinutkaan. Mitä väliä? Kuulun nimittäin varmasti siihen suureen osaan tämän maan (maapallon) naisista (ja miehistä), joka kamppailee aika ajoin motivaation puutteen, ajanpuutteen, ulkonäköpaineiden, itsetunnon, ynnä muun sellaisen kanssa. Se fakta, että elän ja hengitän tässä maailmassa olkoon siis oikeutukseni kirjoittaa ajatuksiani tästä aiheesta.





Nykyään myös tuntuu, että se ei enää riitä, että yksinkertaisesti vain tykkään tekemisistäni, vaan minun tulisi suorastaan intohimoisen palavasti, jopa pakkomielteisesti palvoa harrastustani. Ja varsinkin jonkin lajin tai harrastuksen lopettaminen tai tauolle laittaminen on aivan väärin - sehän on luovuttamista, mikä tekee minusta luuserin. Tulosten täytyy näkyä! Aseta tavoite ja pyri täysillä sitä kohti! Äläkä vain anna periksi! Lisää painoja! Pidempiä sarjoja! Enemmän toistoja! Tiukempia treenejä! Tiheämmin, useammin, enemmän! Tähän voidaan lisätä ruokaan ja syömiseen kohdistuvat paineet: on makro-, mikro-, bakteeri-, atomi-, tähtipöly- ja höpöhöpöravinteet, ruokaympyrät ja ravintopyramidit, joiden suhteet täytyy olla just eikä melkein. Porkkanakakun pala on syntiä, ripittäytymässä käydään salilla, anteeksianto hankitaan juoksumatolla ja vapaapainotelineen peilin edessä. Peppu pyöristyy, siksari muotoutuu, olkapäät erottuvat, ja palttiarallaa tunnin päästä maailma on taas raiteillaan ja on helpompi hengittää.




Tämäkin hiukkasen kärjistetty mielikuva muodostuu taas tietysti täysin oman pääni sisällä. Tunnen itseni nykyään sen verran hyvin, että pystyn suoralta kädeltä sanomaan etten koskaan siksi hurjaksi urheilijapimuksi halua, koska enhän minä oikeasti halua edes näyttää siltä. Tai siis tarkemmin ilmaistuna, en halua sellaista kroppaa sen takia, koska en yksinkertaisesti halua tehdä niitä asioita, jota siihen pääsemiseksi vaaditaan. Eikä se haittaa. Voin katsoa ihaillen muita, jotka ovat tehneet hurjasti töitä ja pystyneet muokkaamaan kehonsa haluamakseen. Itse en vain halua rajoittaa menemisiäni ja tekemisiäni, koska se kostautuisi minulle henkisellä puolella jossain vaiheessa. Tiedän tasan tarkkaan, että niin tulisi käymään, jos ottaisin tavoitteeksi raudanlujan pyykkilaudan ja teräksisen tarakan.




Yritän pitää elämäni mahdollisimman stressittömänä, toisin sanoen yksinkertaisena. Olen huomannut, että itselläni tämä toimii parhaiten karsimalla epämieluisia asioita vähemmälle. Henkisen puolen hyvinvointi on minulle tänä päivänä hurjan tärkeää, koska pään sisäpuolella tapahtuvat asiat vaikuttavat niin paljon tekemiini asioihin, varsinkin suhtautumiseeni niihin. Pidän asiat hyvin yksinkertaisena: jos ei huvita, en sitä tee. Jos jostakin tykkään, teen sitä sitten senkin edestä. Jos liikunnan harrastamisesta tulee enemmän paineita ja pahaa mieltä kuin hyvää oloa, teen jotain muuta sen sijaan. Kroppani, tai ehkä ennemminkin mieleni kertoo kyllä, jos se jotain tarvitsee: sitä pitää vain osata ja haluta kuunnella. Jos treenaamaan lähdetään vain sen takia, että ainahan mää niin oon tehnyt tai vielä pahempaa, kun kaikki muutkin siellä käy joten pitäähän munkin, sen sijaan että oikeasti haluaa liikkua, tulee ongelmia.




Liikunta lisää hyvinvointia myös henkisellä puolella, mikä on totta etenkin silloin, kun liikuntaa harrastetaan siitä kuuluisasta liikkumisen tuomasta ilosta. Mielestäni asiat kääntyvät päälaelleen silloin, kun ulkoiset asiat alkavat vaikuttaa liikaa liikkumiseen. Ulkonäkö on varmasti yksi yleisimmistä kimmokkeista liikunnan harrastamiseen. Tottakai on huippua, kun peilistä katsoo hullu timmimimmi takaisin, kertoohan se kovasta työstä ja itsekurista. Se voi kuitenkin myös kertoa henkisestä huonovointisuudesta.



Noin puolitoista vuotta sitten painoni putosi melkein kymmenen kiloa erittäin lyhyen ajan sisällä, sillä tahtomattanikin lopetin syömisen, enkä voinut lopettaa juoksemista. Kaikki muut näkivät ulkoisen muutokseni paitsi minä: peilistä katsoi kaikesta huolimatta takaisin se lähes kymmenen kiloa painavampi naisihminen. Mutta koska olin kuulemma nyt niin hirvittävän timmi, ja koska muut sen olivat huomanneet ja siitä muistuttivat, oli mun pakko jatkaa samalla linjalla. Vaikka olisinkin kyennyt syömään entiseen tapaan (eli normaalisti), en sitä tehnyt, vaan mietin tarkkaan joka ikisen suupalan. Lenkit pitenivät ja tempo koveni. Kyykyt syvenivät ja päähän ei mahtunut juuri mitään muuta ajatusta kuin se, miltä näytän. En saa lihoa, en saa lihoa, kuului vain Lauran pään sisällä tuohon aikaan. Muiden ihailu ja kommentit pönkittivät aivan väärällä tavalla huonoa itseluottamustani, enkä oikeasti halunnut liikkua niin hulluna, vaan tein sitä muille ja muiden takia. Kamalaa, jos nyt lihon takaisin normaaleihin mittoihini!




Onneksi tuli kesä, kärpäset ja uudet tuulet, jotka puhalsivat mielessäni leijuneet synkät pilvet kadoksiin. Jossain vaiheessa tajusin vain pitäneeni kesän ajan ihan helkkarin hauskaa rakkaiden tyyppien kanssa, enkä ollut suonut yhtäkään pakkomielteistä ajatusta ulkonäölle ja vatsalihaksille. Liikkuminen jäi minimiin, mutta henkisesti aloin voida paremmin kuin koskaan. Sen seurauksena kilot alkoivat palata takaisin, mutta sekään ei oikeastaan enää haitannut. Koska jos pitäisi valita savuavan kropan & pahan mielen ja normaalipainon & elämisen sietämättömän keveyden väliltä, jälkimmäinen voittaa joka kerta. On paaaaljonpaljon helpompi olla kriittinen itseään kohtaan kuin ylpeä itsestään, mutta olen päättänyt opetella tykkäämään peilikuvastani tällaisenaan. Ei se aina helppoa ole, kun siihen ei ole vielä täysin tottunut - usein huomaan ajautuvani takaisin vanhaan arvostelevaan ajattelumalliin. Siinä tapauksessa on mentävä siihen peilin eteen seisomaan, uskallettava katsoa itseään arvostavasti ja vaikka väkisin muistettava, että ei hittolainen, määhän olinkin aika pirun huippu tapaus!



Aikaisempi kaikki tai ei mitään -tyyppinen ajattelutapa on siis muuttunut nykyiseen hurjan paljon sallivampaan suuntaan, sillä nykyään ymmärrän sen kultaisen keskitien arvon. Saan luvan kanssa olla laiska jos siltä tuntuu, koska olen huomannut, että melko pian se laiskuus alkaa kyllä tympiä, ja sitten voikin paljon paremmalla mielellä laittaa ne lenkkarit jalkaan ja käydä juoksemassa tai mennä nostelemaan painoja sinne salille. Omalla kohdallani toimii se ajatus, että elämää ei ole tehty suoritettavaksi, vaan nautittavaksi. Siksi teenkin tasan tarkkaan niitä asioita, joita oikeasti haluan ja joista oikeasti tykkään, itseäni varten

Minkälaisia suhtautumistapoja teillä on liikuntaan ja yleensäkin hyvinvointiin? 


Ensi kertaan!

x Laura


Ps. Kaikki kuvat täältä. Inspiroitumista vai syyllisyyttä ja häpeää?