23.9.2015

Syksy hyötykäyttöön - vinkkejä, kuinka tehdä kaamoksesta kaveri


Syksy jakaa ihmiset eri leireihin - toiset rakastavat ja saavat inspiraatiota tunnelmallisista kynttiläilloista ja kirpsakasta ilmasta, toisten mieli taas puutuu energian puutteesta ja valtavasta väsymyksestä. Kuulun ihan selvästi jälkimmäiseen leiriin - voin nimittäin tunnustaa, ettei syksystä tule muuta hyvää mieleen, kuin syksyiset vaatemahdollisuudet. Huomasin ihan heti, kun alkoi olla pimeämpää, että veto on töiden jälkeen poissa ihan eri tavalla kuin kesällä, ja varsinkaan iltaisin ei jaksaisi oikeastaan mitään muuta kuin kaivautua vilttivuoren alle. Vaikka toisaalta, vilteissä ei ole yhtään mitään vikaa. 

Näen syksyn perinteisesti ryhdistäytymisen aikana, koska silloin kesän haahuilut ja kuljailut ovat muisto vain, sillä kelit viilenevät, on pimeää ja märkää, ja kesälomilta on palattu arkeen. Sen sijaan, että surkuttelisin kurjaa syksyä, voisiko sen myötä hidastuvaa tahtia hyödyntää? Uskon nimittäin, että syksyn vastustaminen on ainakin omalla kohdallani suurelta osin vain asennekysymys, ja sen takia halusinkin yrittää kaivaa syksystä edes joitakin hyviä ja motivoivia puolia esiin! Jospa näillä ryhtiliikkeillä saisi käännettyä itsensä kaamosmasennuksesta syysihastukseen?


1. Kotona viihtyminen hyötykäyttöön

Enää ei kotona käydä töiden jälkeen vain kääntymässä ja painuta illaksi ulos, vaan kotiolot houkuttelee oikein urakalla. Nyt vihdoinkin mulla on aikaa tehdä rästihommat, kuten alkaa kaivella viimekeväisen muuton jäljiltä nurkkiin ja kaappeihin kertyneet turhat tavarat ja vaatteet pusseihin ja kasseihin, ja varata vaikkapa kirpparipöytä! Kämppä tyhjenee, nurkat puhdistuvat, mieli kevenee ja matkakassa kasvaa. Toki nuo tienatut roposet voi käyttää vaikkapa ihaniin tuoksukynttilöihin ja uusiin sohvatyynyihin, joiden keskellä on ihmisen hyvä kölliä pehmeässä kynttilänvalossa.


2. Kirjastokortti esiin

Mitenkäs muuten siellä viltin alla voisi parhaiten viettää aikaa, kuin kirjojen parissa? Omat kirjani olen lukenut moneen kertaan, joten uutta luettavaa (taikka uusia vanhoja klassikoita <3) pitäisi saada käsiin. Kovasti kiinnostaisi myös hyvinvointiin - niin ruumiilliseen kuin pään sisäiseen - liittyvä ja motivoiva kirjallisuus. Kirjasto on ainakin meikäläisen lähipiirissä hyvinkin vähän hyödynnetty rakennus - miksi ihmeessä, sillä siellähän on ilmaisia kirjoja vaikka ja kuinka paljon! Tulee melkein päharras olo siellä lähes täydellisessä hiljaisuudessa hyllyjen välissä kykkiessä, kirjojen takakansia lukiessa, sivuja nuuhkimassa ja löytöjä tekemässä.


3. Rutiinit haltuun

Oon työelämässä hyvin rutiiniorientoitunut, mutta kotona ollessani rutiinit taas puuttuvat täysin, ja teen asioita etukäteen suunnittelematta, ihan vain hetken mielijohteesta. Sen takia kämppäni onkin monesti kuin pommin jäljiltä, koska en vain yksinkertaisesti ole saanut ujutettua rutiineja kotihommiin. Mutta eihän se suunnittelu kovin hankalaa voi olla, esimerkiksi maanantaina pyykkipäivä, tiistaisin kauppareissu, keskiviikkona paikkojen pikasiivous, torstaisin imurointi + pölyjen pyyhkiminen + lattian moppaus, perjantaina viikonlopun ruoat + tarvittaessa lakanoiden vaihto, viikonloppu vapaa! Ja kappas, kämppä on siisti, eikä päivässä edes kulu paljon aikaa hommien tekoon! Sama ajattelutapa pitäisi ottaa myös liikunnan harrastamiseen, ja sopia itsensä kanssa päivät, jolloin mitäkin liikuntaa harrastaa!


4. Uusi projekti käyntiin

Sisusta, opettele neulomaan, aloita opinnot avoimessa yliopistossa, lähde tanssitunnille, opiskele uusi kieli, osallistu ratsastustunnille... Uuden sisällön hankkiminen elämään piristää mieltä kaamoksen keskellä hurjan paljon! Jos et millään keksi mitään tekemistä, mieti vaikka, mitä 10-vuotias sinä olisi halunnut tehdä ja anna mennä! Aivoille taikka ruumiille jumppaa, siinä ei voi mennä vikaan.



5. Ihmettele luontoa

Kohtelen syksyä vähän kuin rasittavaa poikaystävää: mökötän sille, koska se on ollut mun mielestä inhoittava mua kohtaan. Ihan kohtuutonta tuolla tavalla lopettaa lämpö ja viedä valo pois! Mutta entäpä jos kuitenkin tekisin kuten toimivassa suhteessa pitäisikin ja hyväksyisin toisen puutteet, arvostaisin sitä sellaisena kuin se on - hemmetin kauniina aikana - ja lopettaisin hölmön mököttämisen. Kuinka uskomattomalta voikaan niinkin surullinen asia kuin luonnon kuolinmenot näyttää? Sitä kauneutta pitäisi todellakin käydä ihastelemassa ja arvostamassa paljon enemmän. Sopivat sään kuin säänkestävät kamppeet niskaan ja metsään vain. Evääksi voileivät ja termarissa kaakaota, jälkiruoaksi kourallinen marjoja suoraan niiden lähteeltä, kotiinviemiseksi sieniä ja tatteja. Taukopaikaksi voi ottaa vaikka kannonnokan taikka havukasan. Kaveri pitää ehdottomasti ottaa mukaan, koska metsässä asuu muutama muukin tyyppi, enkä heitä yksin millään haluaisi kohdata.


6. Huono omatunto pois

Kaamosväsymys luultavastikin (toivottavasti!) on vain ohimenevä olotila, joten sen tiedon turvin sille voi antautua huoletta ihan kunnolla. Itseään on turha pakottaa suunnittelemaan tekemisiä tai luontoretkiä, käynnistämään projekteja, siivoamaan nurkkia tai kantamaan kotiin kassikaupalla kirjaston kirjoja, jos siinä ei oikeasti ole into mukana. Halutessaan mieltä voi piristää vaikkapa ihon taikka hiusten tehohoidoilla, lohturuoalla tai vanhalla kunnon retail therapyllä (esim. uudet kengät tai lämpöinen takki tulee varmasti myös tarpeeseen). Tai sitten yksinkertaisesti: keitä oikein iso kuppi teetä, ota suklaalevy kaveriksi, vedä villasukat jalkaan ja peitto korviin. Lepää itsesi energiseksi, ehtiihän myöhemminkin tehdä kaikkia maailman asioita.


Onko siellä syksyn rakastajia vaiko kaamoksen kammoajia?


Ensi kertaan!

x Laura


Ps. Kuvat täältä: 1 - 2 - 3 - 4

16.9.2015

Hetken himotut - tukkamuutoshaluja

Oon ihan hullun laiska tukkaihminen. Käyn to-del-la harvoin kampaajalla (nyt puhutaan siis vuosien tauoista), ja muutenkin päivittäinen panostus hiuksiin on tyyliä sotkunuttura, -ponnari taikka -tukka. Vielä kun päätin reilu vuosi takaperin vähentää suoristus- ja kiharrusrautojen sekä föönin käyttöä minimiin, koska raukka huokoinen ja hauras tukkani kuivuu ja latvat haaroittuvat tarpeeksi ilman kahdensadan asteen polttavaa rautaa ja kuumaa puhallusilmaakin. Nyt hiukseni ovat saaneet olla luonnontilassa lähes sataprosenttisesti, niin hyvässä kuin huonossakin... Onneksi tukkani ilmakuivuu nopsaan, ja kiharoita saa hiuksiin pienellä vaivalla ilman kuumuuttakin.

1. Parin vuoden takainen polkkamitta
2. Heatless curls eli kiharat tehty ilman lämpöä!
3. Nyt tukka näyttää suurinpiirtein tältä


Mun hiusten pituus on aina ollut pitkän ja toooosi pitkän välillä, mutta pari vuotta sitten pätkäisin hetken mielijohteesta LOBin eli PiPon (joojoo, itse keksin) eli pitkän polkan (1). Se oli aivan huippuihana malli, jossa viihdyin kuitenkin vain hetken - pian tuli ikävä pitkiä kutreja, joita piti sitten alkaa taas kasvattamaan. Oon kuitenkin huomannut, että hiuskuvia selatessani yksi asia yhdistää, kun jonkun kohdalle pysähdyn. Se on aina LOB. Joku siinä piru vie edelleenkin viehättää. Kaunis väri vielä siihen päälle, niin kyllä on nättiä!

Viimeksi puolisentoista vuotta sitten halusin vähän piristystä ilmeeseen ja värjäsin latvoja vaaleammaksi (2). Liukuväri oli hurjan kiva, varsinkin kun tukan kiharsi, mutta latvat eivät tykänneet vaalennuksesta sitten ollenkaan. Vaaleutta on katkaistu vähitellen pois, ja tukan kunto koheni aina hetkeksi. Viimeistään lomareissut porottavassa kuumuudessa (ilman hiusten kunnollista suojaamista...) ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä, ja nykyään latvat huutavat hoosiannaa, armoa, perinpohjaista hellimistä ja kunnon katkaisuhoitoa. 

Vuosien ja vuosien värjäyskierteen jälkeen oon kasvatellut omaa väriäni pikkuhiljaa takaisin, ja nykyään ainoastaan latvoissa on häivähdys värjättyä vaaleutta. Tukkalaiskuudella saattoi olla jotain tekemistä tämän värjäämättömyyden kanssa, mutta itseasiassa oon ollut tosi tyytyväinen oman tukkani väriin (3). Tähän asti tukkahoitajina ovat toimineet pääasiassa minä itse, äiti ja kaverit, koska pistän mielummin ne säästyneet eurot matkakassaan, mutta nyt on tullut sellainen tilanne, että mun on pakko myöntyä ja mennä sinne tukkalääkärin penkkiin ammattilaisten hoitoon. 

1 - 2 - 3 - 4

Nämä hiukset. Voi kyllä! LOB toimii paremmin kuin hyvin sekä suorana että kiharan kanssa, lisäksi se on tarpeeksi pitkä ponnarille. Ainoa miinuspuoli on se, että jos tahtoo hiukset nätisti, niihin on vähän niinku panostettava, mikä on aika rasittavaa. Ihan varmasti nukun sen kymmenen minuuttia aamulla pidempään, kuin väkerrän hiuksia. Vaikka toisaalta, nopeasti se suttura-nuttura polkkamittaiseenkin tulee.. Hiusten ollessa auki se sotku ei pitkässä tukassa niin hirveästi haittaa, lyhyempi malli sen sijaan tuo jotenkin kaikki pyörteet ja takut paremmin esiin. 

Vaikka tuo Olivia Palermon polkka (1) niin hirmuisen kauniisti kantajalleen sopii, en ehkä noin paljon eteenpäin pitenevää mallia itselleni leikkaisi. Kakkoskuvassa on upea tasapituisempi malli, pituus on kuitenkin meikälle ehkä himpun verran liian lyhyt. Lucy Halen (3) tukka lähentelee jo nappiosumaa pituuden ja mallin puolesta, mutta nelosen kevyempi latvakin näyttää erityisen kivalta. Voihan vaikea valinta! 

1 - 2 - 34

No entäs väri sitten? Aina miettiessäni tukan värjäystä, kylmähkö, vaalea tuhkainen sävy on ollut mielessä. Värjäsin hiukset aikoinani tosi tummaksi tosi pitkän aikaa, minkä takia vaaleampi pehko on pitkään houkutellut enemmän. Nyt kuitenkin tummemmat juuret ja siitä eteenpäin vaaleneva ombre-/balayage-/kilpparivärjäys näyttäisi tämän tädin silmään hurjan kauniilta. 

Ombre on siis normaali liukuvärjäys (1 suuremmalla sävyerolla + hienovaraisempi 2), balayage on liukuväri vapaalla kädellä tehdyillä paksummilla raidoilla (3), ja kilpparivärjäys taasen tumma tyvi lämpimänsävyisillä balayage-raidoilla (4). Huhhuh mitä hiusten halkomista (hehheh), niin samoja, mutta silti aivan eri juttuja! Tässä vaiheessa kolmonen veisi näistä voiton, tuo väri saa tukan nimittäin näyttämään hehkuvan kimaltelevan kiiltelevän terveeltä ja aivan ihanalta! 

En millään haluaisi alkaa koko päätä värjätä kun se vihdoinkin melkein oma on, mutta ehkä kevyemmällä sävytteellä saisi kivaa syvyyttä juuren sävyyn, joka siitä sitten pikkuhiljaa itsestään kuluisi. Juurikasvustakaan ei tarvitsisi niin hirmuisesti huolia. Siihen kun kaveriksi vähän balayage-raitoja niin avot! Vähän hirvittää kuitenkin hiusten vaalentaminen, mutta paljon kehuttu olaplex-käsittely saattaisi saada vaaleutta ilman vaurioita.

Nyt vaan pitäisi pistää sitä rohkeutta kehiin ja muutosta pöytään! Miksi muutos hiuksissa tuntuu muka niin isolta, uusiutuvasta luonnonvarasta kun on kuitenkin vain kyse?

Mutta mitä mieltä te olette? Onko LOB ihan JOO vaiko eikö? Onko teillä kokemusta olaplexistä, onko se yhtään niin toimiva menetelmä kuin huhut kertovat?


Ensi kertaan!

x Laura


9.9.2015

Samaan aikaan Instagramissa...


1. Tiedättekö sen tunteen...?
2. Kihlaparia juhlimassa Kaisun kanssa <3
3. Kaisua juhlimassa mansikka-daquirin kanssa <3
4. Kyllä, vallan ihana ajatus!


Mun henk.koht. Insta-tili päivittyy blogia useammin, ja sieltä löytyy usein kuvia hetkistä ja tapahtumista, jotka eivät blogin puolelle päädy. Myös videopätkiä löytyy erinäisistä asioista, viimeisimpänä upea spektaakkelimainen Antti Tuisku-dubsmash-esitys Helenan kanssa... Go check it out! @lauraellin olen minä siellä siis!


Ensi kertaan!

x Laura


3.9.2015

Matkahaaveilua

Matkakuumeen pirulainen nostaa vähä väliä päätään - ja joka kerta vähän voimakkaampana. Oon löytänyt itseni monta kertaa selailemasta lentoja eri paikkoihin, googlailemassa kuvia kaupungeista ja rannoista ja kuvittelemassa itseni niihin maisemiin. Tämä postaus ei kyllä todellakaan auta tähän kuumeiluun, mutta siitä huolimatta kokosin tähän muutaman meikäläisen unelmakohteen. Ainakin nämä tyypit on kyllä ehdottomasti ruksittava pois places to visit -listalta, asap!

Barcelona, Espanja




Kuvat täältä

Tästä ihanasta kaupungista oon haaveillut jo vuosia ja vuosia, enkä ymmärrä miten en sinne vielä ole muka mennyt! No okei, kerran oon laskeutunut Barcelonan lentokentälle matkalla Miamiin ja katsonut sieltä kentän ikkunasta kaunista kukkulalle levittyvää valkoista kaupunkia. Rantalomailua ja shoppailua, onko parempaa? Las Ramblas ja ihmisvilinä, Gaudín erinomainen mielikuvitus vaikkapa Güellin puistossa ja Sagrada Familian muodoissa, kuplivaa cavaa, ihania katalonialaisia, ruokaa niin lautasella kuin silmille, ihmisten pukeutumisessa ja vaateliikkeiden ikkunoissa. Espanjalaisten tyyli on meikän makuun, esimerkkinä vaikka Zara ja Mango. Mulla on vähä sellainen kutina, että kaupunki olisi just niinku mulle tehty. Olishan se El Clásicokin aika jees nähdä.


San Francisco, Yhdysvallat





Useampien ylistävien, kavereilta saatujen myyntipuheiden jälkeen oon vakuuttunut siitä, että San Fran on nähtävä. Rento, kaunis ja erikoinen, näin mulle on paikasta kerrottu. Jyrkät kadut, Friscolle ominaiset cable carit ja hassut, värikkäät rakennukset. Peloittava Alcatrazin vankila, jättimäinen Golden Gate-silta ja Fisherman's Wharfin laiskat merileijonat olisi ainakin loman checklistillä. Tekemistä riittäisi vaikka ja kuinka paljon shoppailusta kulttuurin suurkulutukseen, bailaamisesta kylillä kuljailuun. Jos maisemat alkavat kyllästyttää, voisi vuokrata auton ja hurauttaa sillä vaikkapa Napa Valleyn viinejä maistelemaan tai ihan Losiin asti. Tai sitten ottaa lento itärannikolle Nykiin. Ehkäpä sitten ensi Jenkkilän-reissulla?


Boracay, Filippiinit





Voih, sitä tunnetta, kun upotat varpaat valkoiseen, samettisen hienojakoiseen hiekkaan auringon paahtaessa ihan täysiä. Filippiinien Boracay olisi täydellinen paikka se tehdä.  Boracayn naurettavan valkohiekkainen White Beach on äänestetty yhdeksi maailman kauneimmista rannoista. Say no more, myyty! Saarielämä on parhautta, bileet jatkuvat viimeiseen mieheen elikkä naiseen saakka ja hintataso on aasiamaisen halpaa. Kun istut iltaisin hiekalla ja tuijotat sitä helekkarin kaunista auringonlaskua kaiffareiden ja kylmän oluen kanssa, mietit miksei sitä voisi vaan jäädä tähän vaikka ikuisiksi ajoiksi. Mukaan ei tarvitse muuta kuin bikinit ja fliparit, koska se ihana hiostava kuumuus. Ja katsokaa nyt tuota perhanan hiekkaa!


Kuuba. Karibia




Kuvat: täältä ja täältä

Karibiassa kiehtoo oikeastaan kaikki: ilmasto, kulttuuri, maisemat, ruoka, ihmiset. Viime vuonna vietimme tyttöjen kanssa osan lomastamme Karibialla älyttömän kauniissa Puerto Ricossa. Harkitsimme tuolloin vaihtoehtoisena paikkana myös Kuubaa, mutta koska Yhdysvaltain kauppasaarto, emme päässeet lentämään Miamista (suoraan) sinne. Kuubasta oon haaveillut siitä asti kun matkakärpänen on puraissut, eli melkoisen kauan, mutta ihan vielä en sinne ole päässyt. Lattarirytmit, paikallisten rennonletkeä karibianmerellinen mentaliteetti, uskomattoman kauniit rannat ja ne sympaattiset, värikkäät, vanhat autot. Kuuban pääkaupungissa Havannassa voisi elää kaupunkielämää, ja siitä vaikka jatkaa sitten syrjäisemmille alueille rantailemaan.


Apua kun tekee mieli alkaa kaivaa passia esiin! Kyllä se matkailu on yksi henkireikä meikäläiselle. Koska kesäkin oli niin arseesta, kunnollinen annos D-vitamiinia tulisi enemmän kuin tarpeeseen! Yksi näistä haaveista saattaa hyvällä tuurilla kyllä toteutua lähiaikoina.. Arvaatko mikä se voisi olla?


Ensi kertaan!

x Laura


1.9.2015

Pohojalaiset kihlajaiset

Viikonloppuna oli tosiaan rakkauslasten Aijan ja Kimin kihlajaiset Etelä-Pohjanmaalla, ja kyllä täytyy sanoa, että sielläpäin osataan järjestää melekoisen hauskat juhlat! Boolia kuulemma meni illan aikana sellainen kevyt sata litraa (ei huolta, kaikki ei kummiskaan mun toimestani...), musiikki raikasi ja kelitkin suosivat. Illalla vedettiin vaan vähän pidempää hihaa päälle, ja kyllä taas tarkeni juhlia.




Olihan se pirun hauskaa, voin vaan kuvitella minkälaiset häät sieltä on tulossa. Ei millään jaksaisi enää odotella!

Miten meni viikonloppu siellä päässä?


Ensi kertaan!

x Laura