21.10.2015

Kaiken maailman meikkikikkoja x 10


Tuntuuko meikkaaminen yksitoikkoiselta? Tylsistyttääkö välillä oman meikkipussin sisältö? Äläpä huoli, nimittäin aina ei välttämättä tarvitse juosta ensimmäisenä kauppaan ostamaan uutta, vaan voi koluta myös olemassa olevia meikkejä läpi, ja käyttää niitä vähän uudella tavalla! Tässäpä vähän vinkkejä, kuinka voit nähdä vanhat meikkisi uudessa valossa. Toivottavasti ne tuovat iloa ja hyötyä myös sulle!


1. Valkoinen pohja luomilla tuo värit esiin 

Oot varmasti joskus värittänyt eri värisille papereille, ja huomannut, että esimerkiksi sininen värikynä näyttää valkoisella paperilla ihan erilaiselta kuin keltaisella. Sama ilmiö tapahtuu meikatessa: luomivärin voit saada esiin halutessasi ihan eri tavalla, jos pohjustat luomen valkoisella luomivärillä taikka kajal-kynällä! Värit toistuvat voimakkaampana ja oikeampana, joten ensi kerralla, kun haluat kunnon väriräjähdyksen luomille, ei muuta kuin valkoista alle ja menoksi!

2. Huulipunan sävy uusiksi huultenrajauskynällä

Tuota edellisen kohdan periaatetta voit käyttää myös huulissa. Jos sama vanha huulipuna alkaa tylsistyttää, voit taittaa sen väriä valitsemalla eri sävyisen huultenrajauskynän, jolla täytät myös huulten keskustan. Ajatuksena on, että kylmän sävyinen huultenrajauskynä taittaa päälle tulevan huulipunan sävyn kylmemmäksi, lämpimän sävyinen yllätys yllätys lämpimämmäksi. Tällä tavalla säästää myös selvää rahaa. Muutaman eri sävyisen (ja edullisen!) huultenrajauskynän avulla yhteen ja samaan huulipunaan saa ihan uudenlaista ilmettä. Ja jos huulipunia on useampi erilainen, moninkertaistuu sävyjen määrä melko lailla!

Huulikiillon päällä H&M:n luomiväri Sahara Dawn

3. Huulimeikki muillakin kuin huulimeikeillä

Vanhaan huulikiiltoon saat uuden sävyn ihan vain levittämällä huulilla kiillon päälle sopivan väristä luomiväriä - tai vaikka poskipunaa! Levittämällä helmiäistä luomiväriä huulten keskelle teet niistä muhkeamman näköiset. Jos kaipaat dramaattisia huulia, voit käyttää mustaa kajaalia myös huultenrajauskynänä. Kun levität vaikkapa punaisen huulipunan mustien rajausten keskelle ja häivytät huolellisesti, saat aikaan mielettömän liukuvärin. (Toimii myös muilla väreillä ja tietty ihan tavallisella huultenrajauskynällä ja huulipunalla)

4. Poskipunaa myös huuliin ja silmiin

Jos olet kuten minä, ja tykkäät välillä meikata sävy sävyyn silmät, huulet ja posket, tämä onnistuu erittäin hyvin käyttämällä poskipunaa kaikissa niissä! Mun mielestä meikistä tulee kivan freesi, kun sama sävy toistuu vähän joka puolella nassua. Ehkä en lähtisi niitä kuumimpia pinkkejä sävyjä joka paikkaan sutimaan, mutta ainakin hillitymmät poskipunan sävyt lämmin persikka ja viileämpi roosa passaavat oikein hienosti tällaiseen meikkiin. 

5. Voidemainen poskipuna silmien pohjustukseen

Voidemainen poskipuna toimii erittäin hyvin luomilla joko yksinään ihanan kuultavana luomivärinä, tai sitten luomivärin pohjustustuotteena. Se tasoittaa luomen, antaa kivan pohjasävyn ja pitää luomivärit paikallaan vaikka koko päivän ja illan!

Rajaukset pysyivät koko päivän paikallaan luomivärin avulla

6. Lukitse rajaukset paikalleen luomivärillä

Tunnetko kuvion: saat vihdoin ja viimein puolen tunnin ähellyksen ja muutaman itkupotkuraivarin jälkeen tehtyä ne täydelliset kissarajaukset nestemäisellä eyelinerillä silmiisi, ja olet valmis lähtemään ulos. Juuri ennen lähtöä katsahdat vielä peiliin ja huomaat kauhuksesi, että ne rajaukset ovat ihan sutussa ja lähteneet liukumaan ihan vääriin paikkoihin. EIKÄ! Tämän kamaluuden voi kuitenkin estää melko helpolla kikalla, nimittäin levittämällä mustaa luomiväriä rajauksen päälle. Se toimii samalla tavalla kuin puuteri meikkivoiteen päällä!

7. Väriä rajaukseen luomivärillä

En ole mikään suuri värikkäiden eyelinereiden ystävä, mutta joskus haluan hieman piristää perusmustaa rajausta silmissä. Tässä tapauksessa teen normaalisti mustat rajaukset silmiin, mutta painelen rajausten päälle jotain värikkäämpää, ehkäpä hieman helmiäistä luomiväriä. Musta rajaus saa kivasti hillittyä vivahdetta tällä keinolla olematta kuitenkaan omaan makuuni liian voimakas.

8. Suurenna silmää jatkamalla rajausta sisäkulmaan

Mulla on melkoiset tihrusilmät, joten jos haluan niitä suuremman näköiseksi, jatkan ohutta rajausta silmien sisänurkkaan ja siitä ihan pikkuisen yli. Simmut näyttävät suuremmilta ja tuo ilmeeseen vähän sellaista mystistä egyptiläistä vivahdusta. Ainakin omassa päässäni...


Kevyt contouring 'väärän' sävyisillä meikkivoiteilla ja aurinkopuuterilla

9. Kevyt contouring väärän värisellä meikkivoiteella

Naiselta löytyy yleensä meikkiarsenaalista useamman sävyisiä meikkivoiteita kesän ja talven varalle. Jotta ne raukat pikku purnukat eivät väärään vuodenaikaan ihan hyljätyiksi tunne itseään, voi niitä 'väärän' värisiä sävyjä käyttää meikkipohjassa: kesällä se liian vaalea talven meikkivoide heleyttää kasvoja esimerkiksi otsassa kulmakarvojen päällä ja välissä, poskilla, nenänvarrella, amorinkaarella ja leuassa, kun taas talvisin varjostukset voi tehdä kesän tummemmalla meikkivoiteella hiusrajaan sekä poskipäiden ja leuan alle. Mitään hirmuista kasvojen muokkausta et saa niillä varmasti aikaiseksi, koska sävyero ei luultavastikaan astetta-paria suurempi ole, mutta sellainen hentoinen ja luonnollinen varjostus onnistuu kyllä hienosti.

10. Vaalea luomiväri korostuspuuterin sijaan (ja vice versa)

Kasvoja voi heleyttää myös ilman korostuspuuteria. Ihan varmasti luomiväreistäsi löytyy joku vaalea, mahdollisesti helmiäinen luomiväri, jota voi käyttää korostuspuuterin sijaan esim. poskipäillä ja kulmaluulla. Toimii takuuvarmasti, eikä euroja tarvitse kuluttaa turhaan. Toki homma toimii toisinkin päin, ja voit käyttää korostuspuuteria myös luomivärinä!


Mitäs olette mieltä? Löytyykö teiltä samantyyppisiä niksejä ja vinkkejä meikkaukseen liittyen? 


Ensi kertaan!

x Laura


19.10.2015

Lokakuun taivaat

Mun oli pakko tulla julkaisemaan muutama räpsäisy mielettömistä syystaivaista, joita on saanut pitkin lokakuuta ihastella ja puhelimen kameralla napattua. Koskaan ei lokakuu ole näyttänyt mun silmiin yhtä kauniilta kuin nyt!




Viikonloppu oli mahtavan rentouttava, nimittäin en tehnyt yhtikäs mitään rasittavaa! Rankin suoritus taisi olla lauantai-iltana siskon ja Sussun kanssa ulkosaunassa löylyttely. Aamut venyivät pitkiksi kahvin kanssa sängyssä pötkötellessä, illalla yritin kovasti valvoa myöhään Netflixin kanssa. Nämä viikonloput tulevat todellakin tarpeeseen aina välillä! 

Miten meni teidän viikonloppu?


Ensi kertaan!

x Laura


16.10.2015

Mun elämä, minä päätän!

Ajattelin nyt kirjoitella vähän mietiskelevämpää postausta, kun viime aikoina blogin tekstien aiheet ovat olleet aika paljon siellä pinnallisemmalla puolella. Tuo pääosaston hyvinvointi on kuitenkin tosi tärkeä asia omassa elämässäni, johon liittyviä asioita mietin itsekseni ja ystävien kanssa hyvin paljonkin. Kävin läpi melko suuria muutoksia elämässä muutamana viime vuotena, kuten opiskeluelämän vaihtuminen täysipäiväiseen työntekoon sekä muutoksia ihmissuhteissa ja asuinpaikassa. Matkan varrella ollaan käyty vuorotellen niin siellä aallon pohjimmista pohjalla kuin huikeimmalla harjallakin. Jos jotain tästä myllerryksestä on opittu, niin se on, että kaikesta todellakin selviää. Käteen on jäänyt älyttömän paljon enemmän ymmärrystä elämästä, ihmisistä ja itsestä, kuin koskaan aiemmin.

Joitakin vuosia sitten alkoi päässäni itää sellainen pieni kevyt ajatus, että mun elämä, minä päätän. Silloin en ymmärtänyt tuon uuden mietteen olevan oikeastaan yksi tärkeimmistä oivalluksista, joka pääni läpi on käynyt tässä elämässä. Makustelin sitä hieman mielessäni, mutta sivuutin sen olankohautuksella, koska elämässäni kaikki oli ihan hyvin. Siellä se tunne kuitenkin jossain taustalla koko ajan leijaili. Näin jälkiviisaana on helppo tunnistaa, että olin tuohon aikaan melko tyytymätön elämääni. Tuosta ihan hyvästä oli kuitenkin melkoisen hankala päästä pois, sillä ihminen on aika mukautuvainen ja mukavuudenhaluinen eläjä. Suuret elämänmuutokset kun tuppaavat olemaan rankkoja ja todella kipeitäkin, joten sen pelossa sitä mielummin saattaa jäädä siihen ihan mukavaan. Muutos tuli kuin tulikin ryminällä, ja vaikka se hankalalta aluksi tuntuikin, on se ollut käännekohta, josta on poikinut ainoastaan hyvää.


Tuohon asti olin käyttänyt hyvin suuren osan energiastani aivan muihin asioihin kuin itseeni. Jossakin vaiheessa sitä yksinkertaisesti tajusi, että hetkinen hei, mullahan on vain rajoitettu määrä tätä energiaa käytettävänäni, ja jos jatkuvasti kohdistan sen väärään kohteeseen, siitä ei hyvä heilu. Ja toisaalta, ei siitä kyllä sille kohteellekaan mitään hyötyä ole, sillä jossain matkan varrella se väärin kohdistettu energia kuitenkin muuttuu negatiiviseksi. Otetaan vaikka esimerkiksi perinteisesti salilla käynti: jos aina ja ikuisesti vaan ärsyttää mennä sinne haisevalle salille niitä hikisiä painoja veivaamaan ja jonottamaan laitteisiin, niin etkös voisi lopettaa, tai ainakin pitää pientä taukoa? Jos se saisikin pääkopan sen verran järjestykseen, että tiedät haluatko oikeasti jatkaa vaiko sittenkin löytää aivan uuden huipun jutun, johon sen energian kohdistaa.

Sama juttu ihmissuhteissa. Oli kyseessä sitten ystävä, elämänkumppani tai kuka muu tahansa läheinen, jos toisen naama ja jutut eivät tunnu alkavan muuttua mukavammaksi, tauko voi olla paikallaan. Mutta ihmissuhteissa tulee monesti sellainen ikävä ilmiö vastaan, jota myös ikäväksi kutsutaan. On hyvin todennäköistä, että jossain vaiheessa taukoa se ikävä iskee, ja lujaa. Siinä vaiheessa on tärkeää tunnistaa, onko oikeasti ikävä sitä ihmistä, johtuuko olotila vain yksinolon ja yksinäisyyden ajatuksesta, vaiko ikävöikö vain sitä mielikuvaa meistä. Näiden erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa, mutta erittäin tärkeää jatkon kannalta. Ei kipuu, ei hyötyy, kuten tuo herra Musta Barbaarikin on joskus runoillut, ja tuo lausahdus sopii myös aika moneen muuhunkin juttuun kuin sinne salille.


Vaikka se karsimisprosessi koville saattaa ottaakin, suosittelen omien henkisten resurssien uudelleenarviointia miettimällä ihan aikuisten oikeasti, minkälaista elämää haluaa elää, ja minkälaisten ihmisten ja juttujen kanssa. Sitä voi aloittaa aivan pienistä asioista, kuten vaikka ihan vain turhan tavaran karsimisesta kotona. Sitähän voi ajatella suorana metaforana henkiseen puoleen, sillä mitä vähemmän turhaa tavaraa tuolla pääkopassa on, sitä yksinkertaisempaa (=helpompaa) elämä on (ainakin meikällä). Aika yksinkertaista, eikö! Siitä voi sitten hienosti siirtyä suurempiin asioihin, kuten vaikka työpaikkaan, asuinpaikkaan, parisuhteeseen tai mihin vain!

Mutta siinä vaiheessa, kun karsintakierrosta alkaa tehdä, on hirvittävän tärkeää opetella kuuntelemaan ja tunnistamaan omia olotilojaan. Se tasaisin väliajoin ilmaantuva hento taonta takaraivossa, kevyt tuntuma mahanpohjassa tai vahingossa ilmoille päässyt häivähdys epämääräistä ajatusta voi olla tärkeämpi merkki kuin uskotkaan. Siksi se kannattaakin uskaltaa ottaa kunnolla käsittelyyn ja tutkailun alle, jotta pääsee perille siitä, onko se vain jotain normaalia elämään kuuluvaa ihmettelyä vai onko kyseessä jotain vakavammin otettavaa ja mahdollisesti elämää muuttavaa. Ja muistaa myös se, että loppujen lopuksi vaikka jonkin asian haluaa olevan hyvin ei tarkoita sitä, että se on hyvin. On ihan totta, että asiat eivät muutu, jos niitä ei muuta.


Se tahtoo kuitenkin olla niin, että vaikka se näin kirjoitettuun muotoon aseteltuna tuntuu hyvin yksinkertaiselta ja helpolta, todellisuudessa se on kaikkea muuta kuin sitä. Kaikenmaailman sekavat ajatukset ja tunteet tunkeutuvat häiritsemään tuota loppuviimein melkoisen yksinkertaista asiaa, tehden siitä pahalta maistuvaa sekametelisoppaa. Järki ja tunteet. Parhaassa tapauksessa ne kulkevat rinnakkain, ottavat tukea toinen toisestaan. Vaikeammaksi menee, jos toinen kulkee toista edellä, kiilaten ja jyräten toisen täysin. Gut feeling, tuo mystinen tuntemus ajatusten perimmäisessä nurkassa voi olla se tärkeä tarttumapinta. Siltä kannattaa ainakin kysäistä, mitä asiaa sillä oikein on.

Onko ahaa-elämys tullut teidän elämässänne vastaan?


Ihanaa viikonloppua!


Ensi kertaan!

x Laura

9.10.2015

Ihonhoidon alkeet (ts. melkoisen alkeellinen ihonhoito)

Kerroin tuossa aikaisemmin laiskuudestani liittyen hiusten huoltoon, ja yllätyksenä ei välttämättä kenellekään tule, että sama meno jatkuu myös ihon kanssa. Aiemmin en ole jaksanut mun ei ole tarvinnut kiinnittää sen kummemmin huomiota ihoon, mutta nyt pieniä juonteita on alkanut ilmaantua silmien alle, ja ihon kimmoisuus ei ole enää sitä, mitä se on joskus ollut, nimimerkillä tyynyn jäljet poskessa aamuisin. Jos en halua alkaa hurjaksi ryppykuningattareksi jo nyt alle kolmikymppisenä, pitäisi alkaa pikkuisen miettiä, miten sitä voisi ehkäistä. Vaikka ryppyiset mummelit kovin suloisia ovatkin. 

Melkoisen yksinkertaisesta ihonhoidosta huolimatta ihoni on ihan hyvässä kunnossa. Täydellisessä kunnossa se ei toki ole, sillä muutamia pieniä ja välillä isompiakin näppylöitä hengailee aika ajoin poskilla, otsalla ja leuassa, mutta ne ovat aika huomaamattomia ja meikillä suht helposti piilotettavia, joten en jaksa niistä stressata. Talvea kohti mennessä ihoni alkaa reagoida kylmempään ja kuivempaan ilmaan, ja sen pinta alkaa oireilla: sinne tänne ilmestyy kuivia kohtia. Kunhan vaihdan voiteen kosteuttavampaan versioon ja iho tottuu talveen, kuivat läikät kyllä häipyvät pois.

En tiedä teenkö tässä kohtaa jonkun kardinaalivirheen, mutta mun mielestä iho on meikkiä varten sopivan pehmeä ja kosteutettu aamuisin, joten en pese sitä ollenkaan, vaan meikkaan yleensä suoraan yön yli levänneelle iholle. (Pesin joskus myös aamuisin kasvot, mutta koska en huomannut merkittävää eroa ihon kunnossa, jätin sen pois.) Ihon päivittäinen hoitorutiini toteutuu siis iltapesulla:

1. Tällä hetkellä käytän L300 Intensive Moisture Cleansing Moussea kasvojen pudistukseen. Vaahto toimii oikein hyvin normaalin päivämeikin puhdistukseen, mutta tuhdimpaa iltameikkiä sillä on aika turha yrittää putsata. Hinta pyörii siinä muutaman euron paikkeilla, joten laatu on kuitenkin hintaansa nähden erinomainen, ja vaahto löytyy varmaan jokaisesta marketista.
2. Lumenen Bright Now Vitamin C BB Serum on aivan ihana! Kun aloin käyttää sitä kosteusvoiteen alla, ihoni kunto parani hurjasti. Ystäväni ovat saaneet kyllästymiseen asti kuulla, kuinka paljon rakastankaan tuota pientä putelia, sillä muistan mainita siitä joka kerta. Tuote on seerumiksi melkoisen edullinen, maksaa n. 20,-, ja saatavilla myös monesta marketista.
3. Kosteusvoiteena toimii synttärilahjaksi saatu matkakokoinen Cliniquen 2-tyypin eli kuivalle sekaiholle tarkoitettu Dramatically Different Moisturizing Lotion. Kesällä voide on oikein kiva (3-tyypin geeliversio vielä kivempi), mutta nyt talven tullen iho kaipaa ehdottomasti tuhdimpaa ainetta. Suomen hinnoista en oikeastaan tiedä, mutta USA:ssa maksoin normaalikokoisesta 3-Step Skin Care -paketista muistaakseni n. 66 doltsua.
4. Viimeiseltä Sephoran Miamin-reissulta palautin kotiin aika paljon purkkeja ja puteleita, muun muassa tämän Tarten Marajuca Oil-ihonhoitoöljyn. Tuotetta ei todellakaan tarvitse kerralla paljon, ja se imeytyy äkkiä. Kuivan kauden iskiessä sekoitan tipan tätä ihmeainetta kosteusvoiteeseen, ja eipä ole kuivuudesta tietoakaan! Pikkuisen matkakokoisen putelin hinta taisi pyöriä alle 15 dollarin. Olen käyttänyt sitä tarvittaessa kohta vuoden verran, ja öljyä on vielä puolet jäljellä - riittoisaa ainetta siis. Ja käyttö on erittäin hygienista, korkissa on nimittäin pieni pipetti, jolla tuotetta voi annostella. Tartea ei valitettavasti myydä Suomessa, joten se on tilattava netistä, tai sitten haettava Jenkeistä.


(Jos Tarte kiinnostaa, niin se on todellinen American dream come true: yhden newyorkilais-naisen kotona vuonna -99 perustama yritys, joka on päässyt pitkälle. Luonnonkosmetiikkaa valmistavan yrityksen tuotteisiin kuuluvat meikit ja ihonhoitotuotteet, ja sen tuotteita myydään esimerkiksi Sephorassa. Tuotteita ei ole testattu eläimillä, ja ne ovat vegaanisia. Yritys lupaa, että tuotteet eivät sisällä esimerkiksi synteettisiä hajusteita ja gluteenia, parabeeneja, mineraaliöljyä, taikka monia muita inhoittavalta kuulostavia aineita. Melkoisen mielenkiintoisia lupauksia, melkoisen mielenkiintoinen merkki. Jos haluat tutkia lisää, yrityksestä ja tuotteista voi lukea vaikkapa täältä.)

Ja takaisin aiheeseen!

Uskoakseni puhtaus ja kosteutus ovat ne avainsanat hehkuvaan hipiään. Kosteutushommat ovat luullakseni ihan hyvällä mallilla meikäläisellä, mutta puhtauteen pitäisi arjessa kiinnittää huomiota vähän enemmän. Ihoon saisi koskea vain puhtailla asioilla: sormilla, sudeilla, puhelimella... Mulla on paha tapa ihan huomaamatta näprätä kasvojani, mikä ei kovinkaan hyvä asia ole. Ällöttää ajatellakin, mihin kaikkeen sitä päivän mittaan käsillään koskee: näppäimistö, portaan kaide, auton ratti, ovenkahvat ja niin edelleen. Yyh. Ja niistä kertyneet bakteerit siirrän sitten näppärästi sormista suoraan iholleni. Yäk. Oon aika huono pesemään meikkisutejani, joten sielläkin olisi melkoisesti hommaa. Mutta milloin keksitään vaikkapa itsepuhdistuvat sudit, terveisin varma asiakas? Ja se puhelin. Aamulla nassuun sudittu meikki siirtyy työpäivän mittaan puhelimen kosketusnäytölle, plus sormien kautta kertyvä schaiba lisää vähän muitakin bakteereja iloisesti mukaan, ja siirtyy siitä sulavasti taasen poskelle. Kuinka ällöittävää. Pitäisi opetella pitämään puhdistuspyyhkeitä valmiina mahdollisimman kätevässä paikassa, jotta putsaus tulisi tehtyä useammin.

Ehkä ihonhoidossa voisi jo näin 28-vuotiaana yrittää siirtyä alkeistasolta edes siihen ykköslevelille... Tässä opetteluprosessissa teidän ihanien vinkit olisivat kultaakin kalliimmat! Haluaisinkin tietää, kuinka pitää juonteet ja rypyt loitolla! Elikkäs kertokaa teidän parhaat vinkkinne hehkuvan kuulaan kimmoisaan, terveeseen ja ryppyvapaaseen ihoon: tuotteet, välineet, niksit, tavat... Mikä on turhaa, mikä on itsestäänselvää, mikä on kaikkein tärkeintä? KIITOS! Terveisin, rypyt rokkaa, muttei pliis ihan vielä.

Ihanata päivää tyypit!


Ensi kertaan!

x Laura


Kuvat napattu: 1 - 2 - 3 - 4




7.10.2015

Haaveiden hiekkarannoille!

Täällä hykertelee melkoisen onnellinen naisihminen, sillä pitkän mietinnän ja harkinnan ja puntaroinnin jälkeen (josta hieman kerroin tässä postauksessa) me päätimme vihdoin matkakohteen. Tai siis oikeastaan matkakohteet! Valinta ei osunut mihinkään alunperin miettimäämme, sillä itsenäisyyspäivänä lentokone nousee meikäläiset kyydissä yläilmoihin ja laskeutuu joidenkin tuntien päästä...



1 - 2 - 3
 ..Dubaihin!

Tuo huikean överi arabiemiraatti ei oikeastaan koskaan ole kuulunut meikän must see -listalle, koska mielikuvat siitä ovat olleet tyyliä öky, valtava ja luksus. Ikioma Lentobongarini heitti ilmoille kohteen, ja hetken sitä pohtiessani ymmärsin, että todellakin haluan nähdä sen! Onhan Dubai niin erikoinen kaupunki, että ainakin kerran se on tässä elämässä nähtävä. Kauniit hiekkarannat, maailman korkeimmat ja ihmeellisimmät rakennukset, mielettömät shoppailumahdollisuudet.. Kyllä siellä muutaman päivän viettää oikein hienosti! Mutta viimeistään se voitti meikän puolelleen, kun Helena ehdotti, että Dubain lisäksi lähtisimme...

 

1 - 2 - 3
...Malediiveille!!!

En kestä, sillä en usko, että tässä maailmassa on kovinkaan montaa yhtä uskomattoman unelmallista paikkaa, kuin tuo saarirykelmä-ihmeellisyys. Oikeasti. Saarta saaren perään 800 kilometrin verran. Asumatonta hiekkarantaa vaikka ja kuinka paljon. Valkoista hiekkaa ja aurinko. Täydellinen rauha. Malediiveilla on melkoisen kallis maine matkakohteena, joten ajattelin aina, että sitten kun olen aikuinen ja löytyy rahaa millä mällätä, lähtisin häämatkalle tuonne paratiisiin. Että budjettimatkalaisella sinne ei ole mitään asiaa. Mutta asiahan ei näin ole, kertoi minulle matkajärjestelijä-Helena, jonka sanaan luotan kuin kallioon.

Molemmat ovat muslimimaita, joten pukeutumista pitää miettiä vähän enemmän kuin yleensä, ja lisäksi alkoholia saa rajallisemmin. Yleensä kun olemme tottuneet hieman bilettämään matkoillamme... Mutta me otammekin tämän reissun ihan vaan rennon X-asennon kannalta, nimittäin ainoa velvollisuus tulee lomalla olemaan aurinkorasvan levitys tasaisin väliajoin.

Onko teillä kokemusta paikoista? Musta olis ihan mahtava kuulla teidän tarinoitanne! Kertokaa vinkkejä mihin ehdottomasti täytyy mennä, mikä kannattaa skipata ja muita sellaisia asioita, joita sinnepäin ensimmäisen kerran matkustavan kannattaa tietää!


Ensi kertaan!

x Laura

2.10.2015

Alkusyksy pikakelauksella

Kamalaa kyytiä näyttää tämä aika ja syksy menevän, vaikka en mitään sen ihmeellisempää olekaan tehnyt. Nyt on jo herraisä lokakuu! Syyskuun viikonlopuille en ollut suunnitellut oikeastaan minkäännäköistä toimintaa, mutta silti ne täyttyivät ihanista tekemisistä - extempore-jutut ovatkin yleensä just niitä parhaita. Arkipäivät ovat menneet normaalisti töissä, illat joko tangolla taikka lenkillä, perhettä kiusatessa tai sitten ihan vaan kotona puuhastellen

Blogin puolella on ollut rauhallisempaa, mutta oon saanut kotona aika kivasti rästiasioita eteenpäin. Edellisessä postauksessa vinkkailin vähän asioita ja tekemistä, joiden avulla syksystä voisi saada kaverin, ja niitä juttuja oon itsekin alkanut ottaa vähitellen haltuun!


Muutin uuteen asuntoon viime maaliskuussa, jolloin mun sisustusintokin oli huipussaan. Suunnittelin kaikenmaailman meikkipöytiä ja lukunurkkauksia ja taulukollaaseja uuteen kotiin, mutta mitään niistä en kuitenkaan toteuttanut. Huomasin, että keittiön pöydän ääressä pystyy meikkaamaan erittäin kätevästi, sängyssä on hurjan kiva lukea, ja betoniseinälle oli aivan liian hankala saada taulut ripustettua. Siksi taulut nojailivatkin sulassa sovussa sohvan selkänojalla seinää vasten. Mutta nyt! Taulut ovat paikoillaan ja minä olen tyytyväinen. Vielä on toivoa muidenkin suunnitelmien toteutumiseen!

Muuton jälkeen ylimääräiseksi jääneet tavarat tulevat saamaan myös uuden kodin, kun varasin vihdoin kirpparipöydän. Taas muistui mieleen, kuinka kamala homma siinä kirppistelyssä on, mutta onhan se sen arvoista! Onneksi kirppari on kolmen askeleen päässä kodiltani, joten voin helposti käydä järkkäilemässä ja lisäilemässä tavaroita vaikka päivittäin. Nurkat tyhjenevät ja lompakko kiittää.

Olen myös ajatellut panostaa itseni hemmotteluun, ja tilasinkin yhden jännittävä ihonhoitoon tarkoitetun härvelin. Nyt odottelen sen saapumista, jotta pääsen sitä testailemaan. Siitä lisää sitten myöhemmin! Hemmottelun lisäksi olen kaivannut hyvää ravintoa, ja olenkin kaupasta kantanut kassitolkulla kasviksia kotiin. Säännöllinen ateriarytmi ja laadukkaampi ruoka ovat kyllä saaneet olossa oikein mainioita asioita aikaan, kesän hiilaridieetin höttöisestä olosta ei nimittäin ole enää tietoakaan.


Tänä viikonloppuna on ihania juttuja tiedossa, sillä saan laatunaiset Hannan ja Riinan vieraiksi, huippua! Päästään kunnolla juoruamaan pitkästä aikaa, viimeksi ollaan nähty kesällä, eli liian monta aikaa sitten. Viikonloppuna tiedossa siis aivotonta läppää, naurumaratooneja, herkuttelua (ranskiksethan on kasviksia?), tanssimista ja kaikkea muuta sellaista ihanaa. Haen sunnuntaina aivot takaisin narikasta ja jatkan taas terveellistä eloa uusin voimin!

Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin? Ihanaa viikonloppua tyypit!


Ensi kertaan!

x Laura