18.12.2015

Budjettimatkailijan Malediivit

Malediivit on tunnetusti häämatkalaisten ja muiden kyyhkyläisten luksusmatkakohde, mutta kyllä siellä parhaat kaveruksetkin erittäinkin mainiosti viihtyivät hieman pienemmälläkin budjetilla. Rakastuin paikkaan ihan täysin, en oo nimittäin koskaan ennen missään yhtä kauniissa paikassa käynyt ja yhtä mielettömiä maisemia nähnyt, kuin tuossa ihmeellisessä saarivaltiossa. Kuvat kuulemma kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta nämäkin kuvat vääristävät hieman, sillä hiekka oli vielä valkoisempaa ja meri turkoosimpaa, kuin mitä meikäläisen kamera pystyy tallentamaan.

Majoituimme siis paikallisten saarella Maafushilla, johon pääsee lentokenttäsaari Hulhumalelta pikaveneellä noin 35-45 minuutissa. Maafushille menimme hotellimme järjestämällä venekyydillä, joka kustansi 30 dollaria/hlö, ja takaisin paikallisen matkanjärjestäjän iComin pikaveneellä, joka maksoi 20 dollaria per pää. Myös yhdellä dollarilla olisimme päässeet määränpäähämme, nimittäin pari tuntia kestävä lauttakyyti olisi ollut myös yksi mahdollisuus. Syy kalliimpiin kyyteihin oli se, että meitä oli yksi venepelkoinen, ja viiden pisteen vinkki: se en ollut ihme kyllä minä. Eri hotellit ja matkanjärjestäjät järjestävät omia päiväretkiään resorteille, sand bankeille tai vaikka yökalastamaan. Hintoja kannattaa vähän vertailla, sillä esim. iComin järjestämä Adaaran-resorttipäivä maksoi 25 dollaria hotellin järjestämää reissua vähemmän. Onneksi Helena on kävelevä hintavertailija, mää pääsen niin helpolla näissä reissuhommissa.
 
Maafushi

Maafushin-hotellistamme mulla ei ole kuvia, mutta Kaani Beach Hotel oli oikein siisti ja viihtyisä, aamupala oli hyvä ja henkilökunta äärimmäisen ystävällistä. Rantapyyhkeet ja snorklausvälineet sai halutessaan veloituksetta päiväksi käyttöön. Pääsimme ilmaiseksi myös läheisen, samaan hotelliperheeseen kuuluvan Kaani Village & Spa -hotellin uima-allasalueelle, jossa kävimme muutaman tunnin loikoilemassa yhtenä iltapäivänä. Maafushin bikiniranta oli niin ihana, että siellä kyllä kelpasi brunailla vallan mainiosti. Rannalla oli pari suihkua ja vessa rantaihmisten käytössä, mikä oli oikein kiva. Rannan vieressä oli pari ravintolaa ja lyhkäisen kävelymatkan päässä kauppa, josta sai äkkiä haettua vettä ja jätskiä tarpeen iskiessä.

 
Adaaran-resort

Malediiveista tulee monesti ensimmäisenä mieleen kalliit resorttisaaret: veden ylle rakennetut villat, viiden tähden kohtelu ja oma rauha. Me käytiin yksi päivä loikoilemassa Adaaran-resortilla, ja täytyy kyllä sanoa, että meidän paljon halvempi majapaikkamme Maafushi vei kyllä voiton vertailussa. Vaikka puitteet olivat enemmän kuin kohdillaan resorttisaarella, on paljon jännittävämpää päästä seuraamaan paikallisten elämää ja meininkiä, kuin turistia varten tehtyä paikkaa, jonka kaikki ihmiset ovat sua varten sinne palkattu. Onhan Maafushikin toki jo hieman turistoitunut (ai että kuinka hieno sana), mutta malediiviläisten pikkulasten leikki ja nauru, hunnutettujen naisten juorukerhon kokoontuminen, rakastuneen nuorenparin salaa vaihdetut silmäykset ja hipaisut ovat paljon parempaa, kuin yes madame, of course madame ja thank you madame.

Resorttisaari näytti just sellaiselta, miltä sen kuvittelikin näyttävän, eli tosi kaunis se oli! Sadan dollarin hintaiseen päivävierailuun kuului venekuljetukset, neljän ruokalajin päivällinen sekä kello kymmenestä viiteen all inclusive-tarjoilut. Muutama kylmä olut siellä tuli kumottua - melkeinpä ainoat koko reissulla. Kymmenellä dollarilla sai vuokrattua snorklausvälineet käyttöönsä, minkä Helena hyödynsikin ja pulikoi koralleiden lomassa sitä yhtä kalaa etsimässä. Taisi se löytää pari muutakin, sen verran innoissaan nimittäin vedenalaisesta meiningistä selitti! Ystävällinen allaspoika/-mies antoi kaupan päälle vielä meikäläisellekin snorkkelit käyttöön, mutta koska en oo mikään maailman suurin veden ystävä, mulle riitti pari silmäystä pintaa syvemmälle.


Malediiveilla ei ole yllättävää kyllä yhtään kallista. Tai siis tietysti sitä rahaa saa palamaan jos vallan tahtoo, mutta vähemmälläkin saa oikein laadukkaan loman. Varasimme käteistä 300 dollaria per nenä, ja lisäksi nostin Malediivien lentokentältä 800 paikallista valuuttaa eli Malediivien rupioita, mikä vastaa 50 euroa, koska sillä siellä siis voi maksaa molemmilla valuutoilla. Sillä määrällä pärjäsimme todella hyvin koko viikon - maksoimme mm. sadan dollarin resorttireissumme, viimeisen 45 dollarin hotelliyön Hulhumalella, venekyydit, tipit, illalliset ja muut syötävät ja juotavat. Oikeastaan ihan kaiken muun paitsi lennot ja majoitukset Maafushilla. Shoppailut jätimme Dubaihin ja keskityimme Malediiveilla vain olennaiseen, eli olemiseen.

Malediiveilla kannattaa maksaa maan omalla valuutalla, koska se on dollaria edullisempaa. Kassalla saatettiin pyöristää summia vähän sinne päin, jos dollarin vaihtorahat annettiin rupioina, mutta sehän ei ole niin kamalan vakavaa. Ongelmana Malediivin rupiassa on se, että sitä ei saa vaihdettua toiseen valuuttaan, joten jos ei käytä kaikkia rahoja Malediiveilla, saattaa käteen jäädä nippu seteleitä, jotka eivät käy yhtään missään muualla. Mutta toisaalta, onpahan hyvä syy palata takaisin! Who am I kidding, mää ainakin aion palata takaisin joka tapauksessa!


Mitä meidän reissu Dubain kautta Malediiveille maksoi siis per pää? Yllättävän vähän!

- Norskin lennot Dubaihin maksoi 220e, ja Dubaista Oman Airilla Omanin kautta Malediiveille 230e, eli yhteensä lentoihin meni 450 euroa (matkatavarat kuuluivat joka lennolla hintaan - jopa Norwegianin lennoilla!)

- Hotellit Dubaissa, Maafushilla ja Hulhumalella yhteensä noin 500 euroa per pää. Hotellimaksun lisäksi paikan päällä piti maksaa lisäksi vero, joka oli pari euroa päivää kohti.

- Kuljetukset (taksi, vene, bussi, metro) koko reissulla arviolta 100-120 euroa. Halvemmallakin olisimme päässeet!

- Pakollisiin syöminkeihin ja juominkeihin meni noin 150 euroa. Paitsi että menipäs enemmän, koska takaisin päin tullessa tilasimme Dubaissa 70 eurolla ruokaa ja juomaa hotellihuoneeseen. Sillähän sai jopa kaksi hampurilaista ja neljä kaljaa. Oli hieman rupiat ja dirhamit sekaisin, joten me ei oltu ihan kartalla mikä valuutta se nyt taas olikaan kyseessä... Tyhmästä päästä kärsi tällä kertaa onneksi vain lompakko. Hampparit syötiin, kaksi ja puoli kaljaa jäi juomatta.. Hienosti tytöt veti!

Shoppailuja en laskenut tähän mukaan, vaikka ne kyllä kuuluivat aika olennaisena osana reissun Dubain-osuuteen (Sanotaan näin, että on hyvin kevyt olo. Ainakin kukkarossa.. Joka on muuten uusi...) Jäiköhän tästä jotain oleellista pois, koska jos puolitoista viikkoa melko kalliina paikkoina tunnetuissa Dubain ostosparatiisissa ja Malediivien paratiisiparatiisissa meikäläisen huonolla matikalla maksoi kaikkinensa yhteensä noin 1300 (semi)pakollista euroa, se on mun mielestä melkoisen vähän. Vastaavanlaisesta pakettimatkasta saisi varmasti pulittaa melkoisen paljon enemmän! Ehdottomasti kannatti lähteä, ja nyt on yksi rasti vähemmän bucket listillä.  Maailman suurin kiitos tästä maailman parhaimmalle Helenalle, joka on vaan niin perhanan taitava hommassaan! <3


Ai niin joo muuten, muutama käytännön juttu vielä! Suomalaiset eivät tarvitse viisumia kumpaankaan paikkaan. Ja ainakin meidän hotelleissa Dubaissa ja Malediiveilla oli sellaiset hybridipistokerasiat, joihin käyvät ainakin brittien ja eurooppalaisten pistokkeet. Lentokenttäsaari Hulhumalella oli automaatti, Maafushilla ei. Hotellin respasta olisi pystynyt nostamaan tarpeen tullen luottokortilta rahaa. Niin, ja ei kannata säikähtää, kun Malediiveille mennessä lentokoneessa suihkutetaan hyönteismyrkkyä kaikkien päälle: se on kuulemma ihan normaali käytäntö, jonka Malediivien terveysviranomaiset vaativat. "Let's keep the Maldives malaria-free! Don't worry, it's not toxic."

That's all, folks. Dubaista asiaa sitten myöhemmin. Kysykää ihmeessä, jos jäi kysyttävää!


Ensi kertaan!

x Laura



11.12.2015

Rentoilua Malediiveilla


Hei vaan hei! Päivät kuluu melkoisen lepposissa merkeissä täällä puolella maailmaa, nimittäin meidän päiväohjelma on joka päivä noudattanut aika tavalla samaa kaavaa: aamiainen, rannalle, syömään, illalla hotellihuoneessa leffa ja nukkumaan. Ei tarvi paljon päätä vaivata, kun elo on näinkin helppoa. Sitähän me tänne tultiinkin hakemaan, rentoutumista siis, ja sitä kyllä todellakin ollaan saatu. Ja vähän brunaa kaupan päälle! 


Malediiveille, ja varsinkin Maafushille kannattaa tulla jos ei halua tehdä mitään ylimääräistä. Täällä ei paljoa shoppailla taikka juhlita, sillä muutamaa krääsäkauppaa lukuunottamatta täällä ei ole muita ostospaikkoja. Paikallisten saarella ei myydä lainkaan alkoholia, joten hullua bailausta ei kannata odottaa. Ja se on aivan mahtavaa vaihtelua, sillä ei täällä mitään sellaista kaipaakaan! Vesi-ihmisille on kyllä tarjolla esim. vesijetteilyä, snorklausta ja yökalastusta, mutta koska meitä ei sellaiset hommat kamalasti houkuta, ollaan pysytty ihan vaan maan kamaralla, etenkin rannan tuntumassa.


Huomenna olisi tarkoitus lähteä katsomaan, miltä se Malediivien luksus näyttää, kun aamulla suuntaamme päiväksi kohti Adaaran-resorttia, jossa meitä odottaa melkoiset puitteet ja all inclusive-tarjoilut. Matkailijoiden on siis mahdollista tehdä päiväreissuja eri resorteille, jos ei itseään halua maksaa kipeäksi niissä majoittumisesta. Sunnuntaina hyvästelemmekin varmasti hyvin haikeana Maafushin ja lähdemme viimeiseksi yöksi lentokentän lähelle, ja maanantaiaamuna lennämme takaisin toivottavasti-ei-niin-viileään-kuin-viimeksi Dubaihin.


Niin ja semmoista piti sanomani, että aktivoin Snapchatin takaisin käyttöön pölyttymästä. Meikän löytää sieltä nimellä lauraellin, ja myökin Instasta oon @lauraellin, jos haluat seurata reaaliaikaisempaa meininkiä! Nettiyhteys on täällä todella hidas, joten videoiden latautumisen kanssa on välillä ongelmia, mutta kuvia yritän lykätä julki kumminkin!


Ensi kertaan!

x Laura

9.12.2015

Reissukuulumisia - Dubai ja Malediivit

Täällä me ollaan, Malediiveilla nimittäin! Tuntuu ihan uskomattomalta olla kaiken tämän kauniin keskellä, josta niin pitkään on haaveillut. 


Mutta siis pikakelauksella tähän hetkeen, Dubaissa olimme kaksi puolikasta yötä, nimittäin saavuimme paikkaan aamuyöstä ja lähdimme seuraavana aamuyönä. Yksi kokonainen, jopa vähä viileä Dubai-päivä tuli siis vietettyä kaupungissa shoppaillen ja hurjia rakennuksia ihmetellen, koska hotellin altaalle emme tarenneet mennä. Kallista siellä on, Suomen hinnoissa liikutaan, joten rahalle ei saa vastinetta samalla tavalla kuin esim. Jenkkilässä. Ehdimme pyöriä ainoastaan Mercato Mall ja Dubai Mall - ostareilla sekä Burj Khalifa juurella. Taksilla huristelimme ympäriinsä aika edullisesti, mikä on kätevää kun välimatkat ovat niin pitkiä ettei kävellen oikein pysty kuljeksimaan. 



Aamuyöllä herättiin reippaina 3.30 ja suunnistamme lentokentälle. Omanin kautta lensimme Malediiveille, jossa meitä vastassa oli tällaiset maksemat:




En tajua vieläkään,  että täällä ollaan, vaikka täällä sitä oikeasti ollaan! Seuraavien päivien ajan ainoa huoli taitaa olla se, että onhan  aurinkorasvaa riittävästi!



Ensi kertaan!

x Laura

2.12.2015

Lentopelko

Matkustaminen on maailman parasta, mutta yksi huono puoli siitäkin jutusta löytyy, nimittäin lentäminen. En tiedä mistä tai minkä takia lentopelko sai alkunsa. Ekan kerran lensin 12-vuotiaana perheen kanssa Helsingistä Gran Canarialle, ja muistan vain, kuinka yhtäkkiä kyyneleet alkoivat valua koneen käynnistyessä. Lentokone kiihdytti kiitoradalla, ja vatsaa väänsi. Renkaat irtosivat maasta, ja olin varma, että nyt se on menoa, hyvästi maailma! Mitään dramaattista ei lennon aikana tapahtunut, eikä normaalia turbulenssia pahempaa ole kertaakaan sen jälkeenkään ollut, mutta se sama 12-vuotiaan pelko nostaa päätään joka kerta, kun kiinnitän turvavyöt ja tajuan oikeasti, että kohta sitä liidellään tuolla yläilmoissa tällaisessa helekkarin peltipurkissa.

Pahinta lentokoneessa on kuvitella se tyhjyyden määrä lentokoneen ja maanpinnan välillä. On tosi rasittavaa pelätä, vaikka järki sanoo, että lentäminen on oikeasti melkoisen turvallinen matkustusmuoto. Tiedän, että vaikka Fiiulla voin joutua onnettomuuteen moninmoninkertaisella todennäköisyydellä. Plus oon myös varmasti aika rasittava matkaseuralainen, terveisin kaverin sylissä nyyhkivä paniikkipelle. Yksin lentäessäni pystyn nykyään pitämään pokan oikein reippaastikin, mutta heti jos vieressä istuu tuttu tyyppi, voin antaa pelolle kunnolla vallan. Eli silloin kun saan pelätä, pelkään, mutta kun ei ole ketään kenelle pelätä, pystyn pitämään tunteet kurissa. Sama pelko toki jyllää joka kerta, mutta reaktio riippuu seurasta. Hassu paikka tuo pääkoppa.


Luultavasti suurin syy pelkoon on se, että ei ymmärrä kunnolla, miten tuo lento-homma oikein toimii. Jos tuntee paremmin fysiikan lait ja tietää tarkemmin lentokoneen toiminnot, on kaiken maailman tärinöihin, ääniin ja paineen muutoksiin helpompi suhtautua. Mutta jos näin ei ole, koneen pieninkin tärähdys merkitsee pelon laukeamista. Onneksi mun enää ei tarvitse pelätä koko lentomatkaa, kuten joskus aikoinaan, vaan melkeinpä ainoastaan nousun ja laskun aikana. Kun päästään lentokorkeuteen, olo helpottuu ja koko kropan jännittämistila laukeaa, nimimerkillä päästä varpaisiin lihaskrampissa, ajatuksen voimalla konetta ilmassa pitelevä Laura. 

Mitä suurempi kone, sitä turvallisemmalta lentäminen tuntuu, varsinkin pienien potkurikoneiden kyydissä pelottaa todella. Myös pidemmät tauot lentojen välillä pistävät pelkäämään enemmän, sillä pelko helpottuu ja lentämiseen tottuu, jos sitä tekee tarpeeksi usein. Olen myös huomannut, että kotimatkalla pelkään enemmän kuin kohteeseen lentäessä. Ilmeisesti sitä mahtavankin loman jälkeen odottaa kotiinpääsyä sen verran paljon, että pelko siitä, että sinne ei pääse, saa hurjan tunnereaktion aikaan. Sekään ei auta asiaa, että en pysty nukkumaan lentokoneessa (tai missään muussakaan liikkuvassa välineessä), joten väsymyskin vetää osaltaan herkille.


Mutta mitä ihmettä sitä voi tehdä helpottaakseen ikäviä olotiloja lentämiseen liittyen? Tässä muutama juttu, jotka auttavat ainakin meikäläisen matkanteossa.

1. Älä hyvä ihminen lennä krapulassa. Joskus oon erehtynyt nimittäin niin tekemään, ja senhän tietää mitä säikkykrapula lentopelkoiselle lentokoneessa tekee. Ei niin sitten yhtään mitään hyvää.

2. Katso ne tylsät turvallisuusohjeet. Mieli kevenee hieman, kun varmistaa, miten hommat toimivat hyvin epätodennäköisessä hätätilanteessa. Varsinkin lähimmät hätäuloskäynnit ja pelastusliivien kiinnityssysteemit tarkistan aina.

3. Kuuntele hyvän mielen musiikkia. Ei tarvitse keskittyä lentokoneen pelottaviin ääniin, kun napeista kuuluu vaikkapa Beyoncé. 

4. Tarkkaile lentohenkilökuntaa. Vaikka heidät on koulutettu hymyilemään tiukoissakin paikoissa, tuo heidän tyyneytensä jonkinlaista turvantunnetta. Heille voi myös kertoa pelostasi, jolloin he ottavat sinut erityiseen huomioon ja esimerkiksi puhelevat sulle rauhoittavia asioita.

5. Yritä nukkua. Itselläni tämä ei toimi, mutta jos vain pystyt nukahtamaan yläilmoissa, menee matka tietysti nopeammin. Varo kuitenkin kuolaamasta vierustoverin olkapäälle, etenkin jos et häntä tunne..

6. Tee viihdykesuunnitelma lennolle. Etsi lentokoneen viihdejärjestelmästä valmiiksi elokuvat tai telkkariohjelmat, jotka haluat nähdä matkan aikana. Tuo mukanasi omat kuulokkeet, sillä lentoyhtiön tarjoamat ovat yleensä ihan persiistä. Ota mukaasi kirja, tabletti, puhelin, käsitöitä, ristisanatehtäviä... Mitä vaan, jolla saat ajatukset johonkin paljon toivottavampaan paikkaan kuin siihen pelkoon.

7. Pidä turvavyö kiinni. Pieni teko, joka jollakin kummallisella tavalla tuo vähän turvallisuuden tunnetta. 

8. Luota toisten tuuriin. En luota yhtään omaan onnekkuuteeni lentämisen kohdalla, vaan ajattelen mun tuurini olevan niin huono, että ihan varmana tipun taivaalta, mutta jos ajattelen työkseen hullun usein lentävää lentohenkilökuntaa taikka vierustoveria, en usko hetkeäkään, että heille voisi niin käydä!

9. Opettele tunnistamaan koneen ääniä ja liikkeitä. Ei tarvitse koko ajan hätkähdellä, kun tajuaa minkä takia niitä kuuluu ja tuntuu. Onnekseni kerran vuosia sitten yksin lentäessäni vieressäni istui puhelias englantilainen vanhempi herrasmies. Myönsin miehelle siinä lähtöä odotellessamme vähän nolona, että pelkään lentämistä ja varoitin, ettei kannata häiriintyä jos kohta itkeä tihrustan. Mies kertoi olleensa lentokoneiden moottoreita valmistavassa yhtiössä töissä, joten lentokoneet olivat hänellä hyvin hallussa. Hän piti ystävällisesti koko matkan ajan huolen siitä, että olen ajan tasalla koneen systeemeistä. Herra pystyi kertomaan minulle äänien ja tärinöiden lähteet ja lentokoneen liikkeiden syyt jo ennen kuin ne tapahtuivat. Sen jälkeen en muuten ole pelännyt enää niin paljon!

10. Kohtaa se pelonpirulainen. Mitä tahansa teetkin, älä vain jää kotiin lentopelon takia! Varaa se matka, mene siihen koneeseen ja märise vaikka koko matka, mutta pelko ei saa hallita elämää eikä estää sua kokemasta kaikkea mahdollista! Jos mun on tarkoitettu tippuvan taivaalta, sitten tipun, mutta siihen asti aion käydä niin monessa maassa kuin mahdollista.

Saako ajatus lentämisestä teillä sykkeen nousemaan? Mitä vippaskonsteja teillä on pelon taltuttamiseen? 

Sunnuntaina päästäänkin taas jännittämään sinne peltipurkkiin, mutta onhan se vain sen arvoista. Wish me luck!

Ensi kertaan!

x Laura



Kuvat: Weheartit